Lomanaloitus korkealla

Reilun kahden vuoden tauon jälkeen päästiin vihdoin matkustamaan vähän kauemmas, seuduille, joilla varmimmin tavoittaa kesäiset lämpötilat ja voi nähdä päivittäin auringon. Venyneen pandemian aikana ehti jo haaveilla monenmoisista reissuista, mutta lopulta kevättalvella kolmannen rokotuksen jälkeen ja matkustusrajoitusten lieventyessä varasimme matkan Madeiralle. Majoituimme Four Views Baíassa, joka sijaitsi melko lähellä Funchalin keskustaa, mutta vuoren rinteellä siten, että kuudennen kerroksen huoneestamme avautui upea näköala yli kaupungin Funchalin lahdelle. Vasta jälkikäteen tajusimme, että hotelli oli K18. Se ei totta vieköön haitannut yhtään lomailevia opettajia! Kuljimme keskustaan aina kävellen ja toisinaan, pitkän ja rankan päivän jälkeen, tarpominen ylös hotellille oli melkoisen uuvuttavaa. Vasta ihan viimeisinä lomapäivinä kuulimme toisilta suomalaisvierailta oikoreitin, joka lähti hotellin parkkihallista. Tulipahan hyötyliikuntaa!

Saimme mahdutettua viikon lomaan monipuolisesti kaikenlaista: uima-altaalla lojumista, tuhansia ja taas tuhansia askelia kävelyä, "hop on - hop off" -kiertoajeluja, köysiratakyytiä, patikointia vuoristossa, trooppista puutarhaa, ilotulitusta ja sopivasti aurinkoa sekä lämpöä. Lähdimme reissuun melkein heti kesäloman alettua ja maisemanvaihdoksen vuoksi ajatukset pysyivät totaalisesti poissa työasioista.

Mieleenpainuvin lomakokemus taisi olla levadavaellus, jonka päätimme toteuttaa omatoimisesti. Matkanjärjestäjämme kautta olisi voinut ostaa retken kuljetuksineen ja opastuksineen, mutta onneksi päädyimme itsenäiseen reissuun! Valitsimme suositusten mukaan melko helpon Ribeiro Frio - Portela -reitin ja koska kiersimme sen siten, että loppumatka oli alamäkeä, se todella oli meidän mielestämme helppo. Reitti kulki enimmäkseen tasaista maastoa ja vain paikoin piti kiivetä tai laskeutua kiviä pitkin. Polku, joka tosin oli välillä jopa reilun metrin leveä, kulki levadojen eli kastelukanavien vierellä. Joissakin kohdissa polun toisella puolella oli jyrkkä pudotus ja sitä suojaamassa oli vain pahainen  vaijeri. Suurimmaksi osaksi polun vierellä kasvoi pusikkoa, joka sai häivytettyä jyrkänteen pelottavuuden, kun sitä ei nähnyt. Toki turvallisuudentunne ei noissa kohdissa ollut harhaa, koska jos olisi syystä tai toisesta hoipertanut reitiltä, olisi juuttunut puihin tai pensaisiin.

Levadareitti kulki noin kilometrin korkeudessa. Päätepisteeseen saavuttuamme pääsimme sananmukaisesti pilven sisään. Tunne oli erikoinen. Matkan varrella oli paistanut aurinko ja oli ollut välillä hyvinkin lämmintä. Pilven sisällä puolestaan oli viileää ja raikasta. Tuuli kuljetti sumuista ilmaa kovaa vauhtia.

 

Saarta kutsutaan Atlantin kelluvaksi puutarhaksi ja sitä se toden teolla olikin. Kaikkialla oli kukkivia puita,  pensaita ja tietysti niitä pelkkiä kukkia. Vaikkemme kumpikaan ole mitään erityisiä kukkaihmisiä, päätimme mennä ylärinteillä sijaitsevaan Monte Palace Tropical Gardeniin eli  trooppiseen puutarhaan, jonne matkasimme köysirataa pitkin. Puutarha oli täynnä toinen toistaan upeampia teema-alueita, joiden mukaan kasvillisuus ja puitteet oli koottu.

Hop on - hop off -bussiin ostimme kerralla kahden vuorokauden liput, joten ehdimme tutustua reitin varren kohteisiin rauhassa. Kävimme upealla Miradouro Pico dos Barcelos näköalapaikalla, josta avautui jälleen huikea näkymä alas kaupunkiin ja merelle.

Sieltä matka jatkui viehättävään Câmara de Lobosin kalastajakylään, jossa nälkäkiukku sai vallan ja vasta ruokapaikan löydyttyä ja vatsan täytyttyä kykeni nauttimaan tunnelmasta ja maisemista. Bussissa oli suomenkielinen opastus ja huolimatta yllättävän runsaista kielioppivirheistä ja ajoittaisesta selostuksen ja reitin epäsynkroniasta hyöty oli kiistaton. Opaskirjoja selailemalla ei olisi saanut kaikkea sitä tietoa mitä selostus tarjosi.

Madeiran kansalliskukka on flamingonkukka, jonka nähtyään ei ihmettele lainkaan, mistä se on saanut nimensä. Näitä kasvoi mm. sataman alueen puutarhassa.

Toiseksi viimeisenä lomailtanamme saimme ihastella parvekkeeltamme ensin sataman ilotulituksia, jotka liittyivät kesäkuussa pidettävään Atlantic Festivaliin. Kun ilotulitukset olivat loppuneet uima-allasosastolla alkoi näyttävä hääkakun leikkausoperaatio. Aiemmin päivällä olimme nähneet hääväkeä, joka lähti ilmeisesti kirkkoon ja palasi myöhemmin juhlimaan hotellin ravintolaan. Illan pimentyessä hääväki siirtyi allasterassille, jonne hääpari saapui tähtisateen saattelemana. Varsin romanttista!">

Meillä oli tosi mukava loma! Madeira oli juuri niin viehättävä ja mukava paikka kuin olimme sukulaisilta ja tutuilta kuulleetkin. Viikossa ehtii nähdä pienestäkin saaresta luonnollisesti vain pienen palan. Tämäkin kohde siirretään "ehkä joskus vielä uudestaan" -osastoon.