Niinhän siinä sitten kävi, kuten pessimisti olisi tietysti arvannutkin, että itku pitkästä ilosta ja tauti hauskasta reissamisesta! Olihan sitä jo reilu kaksi vuotta arvottukin ja lukuisia testejä tehtykin, joten tavallaan: oli jo aikakin!
 |
Onnittelimme itseämme siitä, että Penkkiurheilijan lievät oireet alkoivat vasta reissun viimeisenä iltana. Jäi vain arvailuiksi, mitä olisi tapahtunut, jos tauti olisi iskenyt jo alkumatkasta. Onneksi näin. Ehdimme lomailla terveinä lähes koko reissun. Paluulennolla ei olisi tarvinnut käyttää maskeja, mutta Penkkiurheilija toimi vastuullisesti ja piti FFP2-maskia koko lennon. Kotiin päästyämme hän teki heti kotitestin, joka oli negatiivinen. Tässä kohtaa tunsin itsekin lieviä oireita. Aamulla hänen testissään oli mitättömän haalea viiva, jonka jälkeen hän meni viralliseen testiin. Oma testini oli tuossa vaiheessa täysin negatiivinen. Pakkasimme kamppeemme ja lähdimme mökille, minä autolla ja Penkkiurheilija prätkällä. Illalla Penkkiurheilija sai tietää sairastavansa. Omat oireeni voimistuivat ja tein seuraavana päivänä jälleen testin, jossa saattoi ehkä nähdä haaleaakin haaleamman viivan. Koska Penkkiurheilija oli jo sairastuneeksi todettu, en katsonut tarpeelliseksi lähteä testaamaan omaa tautiani, vaan pysyttelin eristyksessä oireiden loppumiseen saakka.
 |
Selvisimme lievällä taudilla, vaikka ihan tavalliseksi flunssaksi en olisi sitä nimittänytkään. Pari päivää meni petin pohjalla, vaikka nuhaa, yskää ja lievää lämpöä kummempaa ei ollutkaan. Voimattomaksi tauti kuitenkin veti. En yleensä nuku päiväunia ja noina päivinä nukuin useampaan otteeseen. Näin jälkikäteen ajateltuna emme olisi itsekään osanneet valita parempaa ajankohtaa sairastaa, jos/kun se piti kerran läpi käydä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti