Seitsemän vuotta sitten mökin ranta näytti hyvin erilaiselta. Kävimme katsomassa mökkiä ensimmäisen kerran toukokuun alkupuolella ja tuolloin vesi oli vielä tosi korkealla. Huolimatta siitä, että näin jälkikäteen katseltuna sekä mökki että piha näyttivät melkoisen ankeilta, päädyimme ostamaan mökin. Näimme tuolloin jo kaiken sen potentiaalin, joka paikalla oli. Pientä jalostustyötä on tarvittu ja lisäksi optimismia, ripaus jos toinenkin.
Ensimmäisenä mökkikesänämme perkasin rantaa ja sieltä löytyi aikanaan tehty kiveys. Vuosien saatossa rannan sammalet olivat ryömineet kivien päälle peittäen ne toisin paikoin kokonaan. Oli aika homma kaivella ne esille. Lopputulokseen olin tyytyväinen. Jonkin aikaa...
Viime kesänä haettiin lähiympäristöstä kiviä, joita käytettiin mm. kivikkopuutarhan tekoon. Kiviä jäi kuitenkin aika paljon ylikin, joten kasasimme ne yhden koivun juurelle odottelemaan tulevia projekteja. Niiden aika koitti ikkunaremontin ja muutamien reissujen jälkeen. Vaikka edellisestä rannan siistimisestä ei ollut edes vuosikymmentä, luonto oli alkanut jälleen vallata ihmisen rakennelmia. Niinpä päätin kaivaa aiemmat kivet kunnolla esille ja korvata ne isoilla kivillä, joiden päälle sammal ja nurmikko ei ihan niin helposti kasva.
Lämpimällä säällä on aina mukava työskennellä, mutta puuha oli ajoittain kyllä varsin hikistä. Kävin työn lomassa jopa muutaman kerran uimassakin, vaikka muuten elokuun jo vähän viilentynyt järvivesi ei ole liioin houkutellutkaan. Kovaksi homman teki lähinnä se, että maa-ainesta piti kaivaa lapiolla toisin paikoin melko reippaastikin ja siellä täällä risteili puunjuuria aiemmin nurmikkoalueella olleiden puiden jäänteinä.
Samalla kertaa siistittiin toistuvasti vesovia leppiä ja Penkkiurheilija hakkasi kirveellä muutaman lepän kannon ja niiden juuria, jotta kasvu tyrehtyisi. Toivottavasti ranta ei ole taas muutaman vuoden kuluttua ison perkauksen tarpeessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti