Talvimökkeilyä

Niin vain lähdimme tänä vuonna hiihto- (tai ehkä paremminkin talvi-) lomalla mökille. Tarkoitus oli viivähtää vain muutama yö, koska lomalle oltiin buukattu sen verran muutakin ohjelmaa. Mukana oli Kuopus ja hänen ystävänsä. Jännittyneinä ajeltiin mökkitietä, eipä oltu nimittäin taaskaan tilattu aurausta etukäteen. Tiedettiin, että sorakuopille saakka on taatusti aurattu, mutta tuskin enää sen jälkeen. Eikä ollutkaan, mutta sen verran vähän oli lunta, että hyvin päästiin ajelemaan omaan tienhaaraan saakka. Siellä olikin mökkinaapureiden auto. Nämä kysyivät ensimmäisenä kesänämme josko saisivat jatkaa edellisten omistajien aikaan sovittua parkkeerausta ja tontin läpi kulkua talvisaikaan. Meillehän se sopi ilman muuta. Mitäs haittaa siitä olisikaan? Pihaan asti emme uskaltaneet ajaa lumen vuoksi. Tien varressa olevan roskiksemme ympärys oli aivan järisyttävän roskainen. Arvelimme, että nuoriso-osasto oli jättänyt uudenvuodenvieton jäljiltä roskia astiaan niin, ettei se mennyt kunnolla kiinni. Linnuillehan se oli ollut riemastuttavaa. Ne olivat repineet oikein urakalla kaikenlaista mielenkiintoista. Keräiltiin kolmen muovipussillisen verran jäätyneitä, yltympäriinsä levinneitä jätteitä. 

Sisällä mökissä oli muutama aste pakkasta. Alettiin heti lämmittää sitä. Patterit alkoivat pohista lämmintä kyllä, mutta takan pelti oli jäätynyt kiinni. Itse jätämme sen aina talveksi auki kokonaan, mutta nuorisoporukka ei ollut tätä hoksannut, joten peltiin oli tiivistynyt kosteutta, joka oli puolestaan jäätynyt. Tuntui kyllä alkuun epätoivoiselta. Varaava takka nimittäin pelastaa talvisen mökkeilyn. Onneksi lämpötilan kohotessa plussan puolelle myös pelti alkoi sulaa ja se saatiin auki. Useampi tunti meni taas, kunnes mökki oli asuttavassa kunnossa (eli sisätiloissa pystyi oleilemaan ilman takkia). 

Ulkona oli pikkupakkanen ja lähdimmekin hiihtämään jäälle heti, kun takan pelti oli saatu lämmityksen jälkeen taas kiinni. Jäällä oli melko paljon lunta, eikä hanki kantanut kunnolla. Hiihtäminen oli raskasta, mutta kävimme silti lähes järven toisessa päässä.

Mökkinaapuri kävi siirtämässä autonsa sorakuopille, auratun tien varteen, koska yöksi oli luvattu runsaasti uutta lunta. Teimme saman, koska torstaiaamuna olimme lähdössä Penkkiurheilijan kanssa Lahteen MM-hiihtoja katsomaan. Lumisadetta ei tullut vielä yöllä valtavasti, mutta päivän aikana kuitenkin sen verran, että eipä olisi autolla ollut enää asiaa mökille saakka. Pähkäilimme, kuinka saamme lähtiessä tavarat roudattua vajaan kilometrin päässä olevalle autolle. Ratkaisu siihen löytyi jälleen Minimanista: pulkka! 

Perjantaina oli oikein kaunista ja aurinkoista, mutta lunta oli tullut sen verran lisää, että suksilla ei oikein päässyt kunnolla eteenpäin jäällä ja kävellenkin meno olisi ollut raskasta. Niinpä tyydyimme ihailemaan talvista kauneutta ikkunoista ja ihan pihapiiristä. Tytöt kävivät mäenlaskussa vastarannan mäessä.

Ensi kerralla näkymä tieltä mökille on toivottavasti erilainen!

Paluumatkan kävelyosuudelle Penkkiurheilija sitoi matkalaukut pulkkaan narulla ja sitten lisäksi vielä jokainen kantoi tavaraa. Hyvin selvittiin autolle, vaikkei reissu ihan vaivaton ollutkaan. Toivottavasti seuraavalla kerralla päästään jo pihaan saakka. Seuraava mökkireissu lienee jonain maaliskuisena viikonloppuna, jolloin puut on kaadettu ja joudumme pääsemme risusavottaan!