Kylpyläviikonloppu

Vietimme Penkkiurheilijan kanssa mukavan viikonlopun Turussa, tuossa mainiossa vanhassa kaupungissa, jossa muinoin opiskelin. Vuosien varrella postilaatikkoomme on kolahtanut kymmenittäin kutsuja lomaosake-esittelyyn, jonka yhteydessä saisi edullisen kylpyläviikonlopun. Joskus aikoja sitten suivaannuin siihen, että "palkkiona" esittelyyn osallistumisesta voisi ostaaa halvan viikonlopun "koko perheelle", tarkemmin siis kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle! Soitin ko. firmaan ja kerroin epäkohdasta. Minulle vakuuteltiin ystävällisesti, että toki on mahdollista ostaa lisähuone, jotta koko perhe mahtuu yhtä aikaa. Niin niin, mutta eihän se etu silloin koske koko perhettä, jos joutuu vielä erikseen lisäksi hankkimaan listahintaisen huoneen. Tämän vuoksi esittelykutsut lensivät kaaressa paperinkeräykseen vuosien ajan. Kunnes eräänä kauniina päivänä päätimme lähteä esittelyyn. Etenkin, kun koko Penkkiurheilijan suku on kyseisissä esittelyissä käynyt, jotkut jopa sangen montakin kertaa. Olipahan varsinainen virhe! Olen kyllä tarvittaessa valmis maksamaan vaikka tuplahinnan yöpymisestä siitä hyvästä, että saan viettää koko viikonlopun ilman useamman tunnin kestävää myyntiesittelyä.

Lukuunottamatta kiusallista esittelyä viikonloppu oli oikein miellyttävä. Hotelli ja kylpylä olivat ihan kelvollisia, vaikkeivät mitään luksusta edustaneetkaan. Lauantai-iltana kävimme kylässä siskoni perhessä. Sisko (joka opiskeli yhtä aikaa ja jonka kanssa asuin Turussa) oli tullut töihin kaupunkiin ja nyt myös suurin osa perheestä oli vierailulla äidin luona. Mukavaa, että kyläilymatkat puolittuvat. Jospa jatkossa tavattaisiinkin useammin.







Kuljimme Aurajoen rannassa ja katselimme kaunista kaupunkia. Kävimme myös Wäinö Aaltosen museossa, jossa oli parahultaisesti viimeistä päivää W.A. ja itsenäisyyden vuosisata -näyttely. Söimme kerrassaan mainiot ahvenanmaalaiset peltileivät (lue: pitsat) Niska-nimisessä ravintolassa, jonka sisustus oli yhtä aikaa rento, tyylikäs ja tunnelmallinen. Paikka oli selkeästi trendikäs ja vaikka siellä oli lauantai-iltana runsaasti paikkavarauksia, onnistuimme saamaan itsellemme pöydän. Aterioinnin päätyttyä totesimme olevamme kutakuinkin 20 vuotta keskimääräistä ruokailijaa vanhempia.

Reissun loppuhuipennuksena kävimme Hansa-korttelissa kahvilla ja jaoimme valtavan korvapuustin. Kotimatka menikin rattoisasti minun ajaessa ja Penkkiurheilijan seuratessa iPadilta, noh, MM-jääkiekkoapa tietenkin.

Virkistävä viikonloppu kaikenkaikkiaan! Eikä muuten aina tarvitse lähteä lentokoneella, eikä maan rajojen ulkopuolelle vietääkseen mukavaa minilomaa. Varsin vaivatonta asioida suomeksi ja tietää kuinka toimia missäkin tilanteessa. Toisaalta, kyllä niitä ulkomaanreissujakin tarvitaan silloin tällöin.