On onni olla tyttärien äiti. Ei sillä, että pojissakaan mitään vikaa olisi... Tytärten vartuttua on löytynyt hiukan erilainen sävy yhteiseen ajanviettoon. Vappuviikonloppuna pakkasimme kimpsumme ja kampsumme Kuopuksen kanssa autoon ja huristelimme Esikoisen luokse Pirkanmaalle. Aika paljon muuten tuli otettua tavaraa muutamaksi päiväksi. Kumpikin pakkasi petivaatteet ruotsalaisjätin siniseen muovikassiin ja lisäksi napattiin vielä suuri, kahden hengen ilmapatja. Viikonlopulle ei ollut muita tavoitteita kuin yhdessäolo ja pieni shoppailu.
Perjantaina kävin ensimmäistä kertaa elämässäni kirjastoautossa. Olipahan elämys. Oikeastaan aika hupaisaa, että käynti tapahtui Tyttären kotipihalla, jonne kirjastoauto pysähtyy joka toinen perjantai. Tytär sentään asuu yli 30 000 asukkaan kaupungissa, joka puolestaan on Suomen kolmanneksi suurimman kaupungin kupeessa. Kun on tullut joskus muinoin asuttua ihan tuppukylässäkin, jossa ei tosiaankaan kulkenut kirjastoauto - ei edes kultaisella kahdeksankymmentäluvulla!
Lauantaipäivästä iso osa kulutettiin ostosparatiisi Ideaparkissa. Löydettiin Kuopukselle monia tarpeellisia asioita. Ja käytiin syömässä. Ja hassuteltiin.
Perjantaina kävin ensimmäistä kertaa elämässäni kirjastoautossa. Olipahan elämys. Oikeastaan aika hupaisaa, että käynti tapahtui Tyttären kotipihalla, jonne kirjastoauto pysähtyy joka toinen perjantai. Tytär sentään asuu yli 30 000 asukkaan kaupungissa, joka puolestaan on Suomen kolmanneksi suurimman kaupungin kupeessa. Kun on tullut joskus muinoin asuttua ihan tuppukylässäkin, jossa ei tosiaankaan kulkenut kirjastoauto - ei edes kultaisella kahdeksankymmentäluvulla!
 |
| Kuva lainattu Nokian kaupungin sivuilta |
 |
| Tällainen voisi olla kiva mökin kuistilla! |
Sunnuntaina lähdettiin Tampereelle. Viikonlopun aikana ehti olla monenmoista säätä: paistoi aurinko, satoi LUNTA, paistoi taas aurinko ja sitä rataa. Varsin epävakaata siis. Kuljeskelimme kaupungilla, kävimme vakoilumuseossa ja tietysti myös syömässä. Pyynikin näkötornillekin yritettiin, mutta vapun vuoksi jono sinne oli pitkä. Nimittäin siellä myydään kerrassaan mainioita munkkeja! Emme kuitenkaan jaksaneet jonottaa kylmässä säässä, joten siirsimme käynnin kesäisemmille keleille.
Vierailumme oli oikein onnistunut. Edes lauantai-illan alakerran kerhohuonebileet eivät pilanneet tunnelmaa, Vaikka sangen suuresti ihmetyttää, kuka viettää vappunsa (tai ylipäätään mitään muutakaan juhlaa) naapureidensa kanssa kerhohuoneella? Saldoksi viikonlopusta jäi mm. pari tyhjää irtokarkkipussia, hyvä mieli ja Esikoiselle valtavat tiskit. Kiitos O & G ♥
Paluumatkalla poikkesimme vielä Penkkiurheilijan vanhemmilla ja kuulimme millaista oli aikoinaan Seniori-Penkkiurheilijan opiskelemaan meno. Kyllä elämä entisaikaan oli sitten hauskaa! Ja pojasta polvi pahenee paranee :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti