Minulla on nyt varsinainen "poissa kotoa viikonloppuisin" -putki. Äitienpäivänä jokainen kunnon äiti on tietysti kotona, mutta jos suurin osa lapsista huitelee jossain maailmalla (tosin ei tällä kertaa Suomen rajojen ulkopuolella), niin turhaanpa mamma päivystää kotonakaan. Siispä mökille!
Edellinen kerta ja sitäkin edeltävä reissu olivat varsin tehokkaita käyntejä, kiitos ahkerien talkoolaisten! Tällä kertaa oltiin Penkkiurheilijan kanssa kahdestaan liikkeellä. Tyydyttiin lähinnä haravoimaan oksajätettä ja muuta roskaa, jota kertyikin kottikärrykaupalla. Ainakin kaksikymmentä kuormaa kipattiin sinne tänne metsän siimekseen. Moottorisahakin oli mukana, mutta taktista tai ei, teräviila oli jäänyt kotiin. Niinpä saha ei ollut parhaassa terässä ja tyydyttiinkin vain kahden pienen laiturin vieressä olleen männyn kaatamiseen. Tosin sahurin työskentelypaikka oli sitten sitäkin haastavampi. Pienen työrupeaman jälkeen alkoikin jo jääkiekko ja heti perään formulat :)
Kaikissa linnunpöntöissä oli asukkaita. Kirjosieppoja näyttivät olevan. Mukavaa, että kämpät kelpasivat, vaikkei kukaan vastannutkaan taannoiseen asuntoilmoitukseen. Vaikka pikkulinnut näin keväällä ja alkukesällä, kun emme ole usein paikalla, käyttävätkin kuistin tuoleja käymälänään, on niistä luullakseni enemmän hyötyä kuin haittaa. Ainakin olettaa voisi, että poikaset tarvitsevat runsaasti ravintoa. Ja sitähän meillä on tarjolla hyönteissyöjille yllin kyllin. Wikipedian mukaan kirjosieppopoikue tarvitsee reilun kahden viikon pesäpoikasaikana noin 15 000 hyönteistä ruuakseen. Joten tervetuloa vaan meille kaikki asunnottomat kirjosiepot!
Äitienpäiväaamuna onnittelutervehdyksiä, -kuvia ja -lauluja tuli Oulusta, Hämeenlinnasta, Jämsästä ja Vantaalta. Ja yksi liikuttava onnitteluviesti "ottopojalta". Tarkemmin ajateltuna olikin muuten aika outoa "viettää" äitienpäivää ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneenkolmeen vuoteen ilman ainuttakaan lasta. Päivä ei eronnut tavanomaisesta mökkisunnuntaista lopulta millään tavalla. Kahtena edellisenä äitienpäivänä olemme syöneet buffetlounaan paikallisessa ravintolassa ja nytkin suunnistimme sinne. Ilmeisesti suosio oli ollut ennakoitua suurempi, koska kaikkia lajeja ei ollut enää tarjolla. Niinpä käännyimme kannoillamme ja kävimme ruokaostoksilla. Päädyimme proosalliseen perusmökkiravintoon: makkaraan! Sellainen äitienpäivä tänä vuonna.
Edellinen kerta ja sitäkin edeltävä reissu olivat varsin tehokkaita käyntejä, kiitos ahkerien talkoolaisten! Tällä kertaa oltiin Penkkiurheilijan kanssa kahdestaan liikkeellä. Tyydyttiin lähinnä haravoimaan oksajätettä ja muuta roskaa, jota kertyikin kottikärrykaupalla. Ainakin kaksikymmentä kuormaa kipattiin sinne tänne metsän siimekseen. Moottorisahakin oli mukana, mutta taktista tai ei, teräviila oli jäänyt kotiin. Niinpä saha ei ollut parhaassa terässä ja tyydyttiinkin vain kahden pienen laiturin vieressä olleen männyn kaatamiseen. Tosin sahurin työskentelypaikka oli sitten sitäkin haastavampi. Pienen työrupeaman jälkeen alkoikin jo jääkiekko ja heti perään formulat :)
 |
| Bannerin kuva näyttäisi oikeastaan tältä! |
Kaikissa linnunpöntöissä oli asukkaita. Kirjosieppoja näyttivät olevan. Mukavaa, että kämpät kelpasivat, vaikkei kukaan vastannutkaan taannoiseen asuntoilmoitukseen. Vaikka pikkulinnut näin keväällä ja alkukesällä, kun emme ole usein paikalla, käyttävätkin kuistin tuoleja käymälänään, on niistä luullakseni enemmän hyötyä kuin haittaa. Ainakin olettaa voisi, että poikaset tarvitsevat runsaasti ravintoa. Ja sitähän meillä on tarjolla hyönteissyöjille yllin kyllin. Wikipedian mukaan kirjosieppopoikue tarvitsee reilun kahden viikon pesäpoikasaikana noin 15 000 hyönteistä ruuakseen. Joten tervetuloa vaan meille kaikki asunnottomat kirjosiepot!
Äitienpäiväaamuna onnittelutervehdyksiä, -kuvia ja -lauluja tuli Oulusta, Hämeenlinnasta, Jämsästä ja Vantaalta. Ja yksi liikuttava onnitteluviesti "ottopojalta". Tarkemmin ajateltuna olikin muuten aika outoa "viettää" äitienpäivää ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneenkolmeen vuoteen ilman ainuttakaan lasta. Päivä ei eronnut tavanomaisesta mökkisunnuntaista lopulta millään tavalla. Kahtena edellisenä äitienpäivänä olemme syöneet buffetlounaan paikallisessa ravintolassa ja nytkin suunnistimme sinne. Ilmeisesti suosio oli ollut ennakoitua suurempi, koska kaikkia lajeja ei ollut enää tarjolla. Niinpä käännyimme kannoillamme ja kävimme ruokaostoksilla. Päädyimme proosalliseen perusmökkiravintoon: makkaraan! Sellainen äitienpäivä tänä vuonna.
Meijän pitää päivittää sun bannerikuvaa :)
VastaaPoistaJep. Kunhan saadaan kesäkuvia. Ja ehkä odotellaan terassia :)
Poista