Uuden mökkivuoden alkaessa

Jälleen on alkanut uusi mökkivuosi, jo kuudes sellainen! Tässä kohtaa on hyvä pysähtyä katselemaan menneitä. Viime vuonna mökkiä käytettiin 123:na päivänä. Se oli toden totta uusi ennätys ja pitkälti koronaviruksen syytä/ansiota. Etätöiden aikana oli hyvä mahdollisuus tulla mökille myös muuna kuin loma- tai vapaa-aikana. Koska ulkomaille tai kesätapahtumiin ei kertakaikkiaan päässyt, mökilläoloaikaa jäi aiempaa enemmän. Kevät oli melko lämmin ja syksy erityisen lämmin, joten mökkeilyolosuhteet olivat poikkeuksellisen hyvät harvinaisen pitkään. 

Laskelmieni mukaan jokaisena mökkivuotena siellä on käyty myös joululoman aikaan. Uudenvuodenvietossa mökkimiljöössä ovat kunnostautuneet perheen pojat. Ensimmäisen mökkivuodenvaihteen (2016) tienoilla käväisimme tyttärien kanssa yhden yönseudun ja totesimme tuolloin, että kannattaa olla kerralla hiukan pidempään, kun mökin on vaivalla saanut lämpenemään. Tuolloin oli pikkupakkanen ja mökin lämmittäminen asumiskelpoiseksi kesti useita tunteja. Järvi oli juuri alkanut jäätyä eikä mökkimaastossa ollut vielä lunta lainkaan. 

                         

Seuraavana vuonna (2017) sinne menivät kaksi vanhinta poikaamme kavereidensa kanssa. Tuona vuonna järvi oli jo jäätynyt, mutta lunta oli vain paikoitellen. Kolmannen mökkivuoden vaihtuessa (2018) neljänneksi mökille lähti nuorin poikamme kavereineen. Hän oli tuolloin 17-vuotias ja osa kaverista täyttänyt juuri kahdeksantoista, joten pitihän heidän lähteä testaamaan upouusia ajokorttejaan. Koskapa tämä meidän poikasemme on ajoittain sangen hajamielinen ja viihtynyt mökillä verraten vähän, päätimme hiukan helpottaa porukan mökkeilyä käymällä siellä etukäteen lämmittämässä sekä mökin että aitan ja tsekkaamassa, että kaikki on kunnossa. Hänet oli myös "pakotettu" syyslomalla opintomatkalle mökille meidän kanssamme, jotta tärkeimmät käytännön asiat sujuisivat kaupunkilaispojalta. Tuona uutena vuotena mökille olisi ollut tungosta, koska myös isoveljet olisivat halunneet loikata uuteen vuoteen mökillä. Jollain perusteella nuorin poika voitti vuoron itselleen, liekö ennakkovaraajan etu? Vaihdoimme "läpystä" poikaporukan kanssa ja hiukan huvitti, kun pojat tarpoivat mökille kahlaten hangessa lenkkareissa, nilkat paljaina tietysti. Ohjeistuksia oli annettu niin suullisesti kuin kirjallisestikin ja kautta kiven ja kannon tyyppi lupasi huolehtia kaikesta. Hiukan kuitenkin jäi mietityttämään ja niinpä poikkesimme tarkistamassa tilanteen helmikuussa mennessämme Penkkiurheilijan kaverin synttäreille, reitti kun kulki melko läheltä mökkiä. Kaikenmoista "pientä" oli jätkiltä unohtunut, kuten nyt vaikkapa sulkea liiterin ovi, huussin pöntön kansi ja ovi sekä lukita aitan ja varaston ovet. Myös useita pyyhkeitä oli unohtunut kavereilta mökille. Lisäksi keväällä paljastui valtava määrä rakettien jämiä ja kaikenlaista ilotulitteisiin liittyvää roskaa.

                                    

Kaikesta edelläkuvatusta huolimatta sama jannu sai suostuteltua meidät lupaamaan mökin saman jengin käyttöön seuraavankin vuodenvaihteen (2019) aikaan. Eihän se mennyt edelleenkään ihan putkeen, vaikka olimme kovin koettaneet prepata kaveria. Kävivät sitten siskojen kanssa vähän paikkomassa tilannetta mennessään Keski-Suomeen katsomaan suvun nuorinta. Viettivät kotvan aikaa mökkisaunassa sulattamassa kiukaan säiliöön jäänyttä vettä. Tästäkin korjausreissusta huolimatta kohtasimme maaliskuussa mökille mennessämme ällöttävän näyn, kun uudenvuoden viettäjillä oli jäänyt roskapussi tyhjentämättä ja hiiret (metsämyyrät) olivat juhlineet mökissä, kunnes suuri osa (tai mistäs minä tiedän kuinka valtavat kekkerit siellä oli ollut) jyrsijöistä oli kuollut jäätyään nalkkiin pesuvatiin. Olivat meidän kohdatessamme jo onneksi muumioituneet ja kuivuneet, joten hajuhaittoja niistä ei ollut. 

Laskujeni mukaan vuoden 2020 vaihtuessa mökki oli tyhjä. Sitävastoin tänä uutena vuotena siellä oli kaksi nuorta perhettä kolmen lapsensa kanssa. Vanhin poikamme perheineen sekä lastemme serkkupoika niinikään perheensä kanssa viettivät lapsiperheiden laatuaikaa rakentaen terassille lumiukon ja ampumalla muutaman pikkuraketin.

                                      

Heidän jälkeensä me "vanhukset" menimme valmiiksi lämpimään mökkiin viettämään viimeisiä ihanan pitkän joululoman päiviä. Tällä kertaa Etelä-Savossa oli jo parisenkymmentä senttiä lunta. Onneksemme joku mökkinaapureista oli tilannut tien aurauksen siten, että pääsimme autolla melko lähelle mökkiä. Vain pikku pätkä käveltiin rinkka selässä ja tavaroita pulkalla vetäen. Järvikin oli jo jäässä, mutta ei houkutellut silti vielä käveleskelemään jäällä. Olimme kerrassaan laiskoina. Teimme hyvin vaivattomia ruokia, kävimme pienellä kävelyllä, lämmitimme saunaa ja siinäpä meidän puuhamme oikeastaan olivatkin. Ihmettelimme aivan mökin edustalle ilmestyneitä jälkiä ja yritimme tunnistaa hiippailijan. Päädyimme veikkaamaan vahvimmin kettua, koska jälkien koko viittasi sen kokoluokan otukseen ja ketun olemme nähneet muutamaan kertaan mökkimaisemissa. 

                                       

Sinne jäi mökki uinumaan talviuntaan nietosten keskelle. Kunhan talven selkä on taas taittunut ja kevät alkanut hiipiä maisemiin, mökki-into nousee jälleen niin suureksi, että ei auta muu kuin pakata kamppeet ja lähteä katsastamaan mitä kuuluu Etelä-Savoon. 

Treffivuosi 2020

Treffiboksin vihonviimeisen kuoren sisältä paljastui kortti, jonka mukaan treffikumppani saa valita mieleisensä joulukonsertin haluamansa kuoron tai solistin esitykseen. Jälleen pandemia-vihulainen esti tämän suunnitelman toteutumisen. Niinpä musiikki-ilta toteutettiin pimeänä joulukuisena iltana lämpimässä ja tunnelmallisessa mökissä, jonne lähdimme viettämään itsenäisyyspäiväviikonloppua kuopuksen juhliessa samaan aikaan kotona täysikäisyyttään.

Koska noista viimeisistä treffeistä ei olisi keksimälläkään saanut kirjoitettua pidempää postausta, päätin paketoida tähän vuoden viimeiseksi tarkoitettuun (mutta seuraavan vuoden ensimmäiseksi lykkäytyneeseen) tekstiin sekä joulukuun että koko merkillisen treffivuoden.

Selailin samalla viime vuoden postauksia ja luin hämmentyneenä postauksen uuden vuoden vietosta. Tekstissä kirjoitan viattomasti "Riehuvat kulkutaudit ja suunnattoman epätasa-arvoinen elämä ovat onneksi meillä Suomessa jo historiaa". Vähänpä tiesin tuolloin! 

         

Tammikuussa alkoi siis riemukas treffivuosi, joka hyytyi kuitenkin yllättäen jo ensikuukausina (maaliskuussa) elämäni eriskummallisimmaksi vuodeksi. Treffit onnistuivat osa paremmin, osa huonommin alkuperäistä suunnitelmaa noudattaen. Kaikki treffit tuli kuitenkin pidettyä ja toteutimme niillä omia ja yhteisiä haaveitamme. Etukäteen olin ajatellut treffien merkitsevän hektisen arjen keskellä yhteistä, kalenteroitua laatuaikaa. No, olihan se sitäkin, mutta arjen hektisyys muuttui radikaalilla tavalla kevättalvella, kun elimme ajoittain hyvinkin sulkeutunutta elämää tehden jopa opetustyötä etänä. Kun kaikki menot oli peruttu, kotona pysyteltiinkin tiiviisti. Monien muiden suomalaisten tapaan retkeilimme kuitenkin keväällä runsaasti. 

Poikkeuksellinen vuosi lisäsi myös reilusti mökkipäiviä. Vuoden aikana mökillä oltiin 123:na päivänä. Mökki oli siis asuttuna kolmanneksen koko vuodesta! Täytyy sanoa, että nyt on kyllä käyttöaste kohdillaan. Suurimman osan päivistä käytimme luonnollisestikin me, koko kesän lomailevat keski-ikäiset. Mutta liudan mökkipäiviä viettivät ihan omissa porukoissaan niin kuopus kavereineen kuin muutkin lapset. Jopa lastenlapset olivat siellä useita päiviä, nuorempi, syyskuussa syntynytkin ehti olla kuutena päivänä. Lämpimän syksyn ja lauhan alkutalven vuoksi mökille on edelleen helppo mennä, kun tietää, että lämmitykseen ei tarvitse varata tuntitolkulla aikaa. 

Viime vuosi ei ollut erityislaatuinen ainoastaan koronapandemian vuoksi: vuoden loppuviikkoina kuulimme yllättävän uutisen äitini terveydentilaan liittyen. Tästä alkoi jännittynyt seuranta jatkotutkimuksineen ja lopullisine tuomioineen vuoden toiseksi viimeisenä päivänä: sairaus on edennyt niin pitkälle, että hoitoja ei kannata aloittaa. Oli musertavaa kuulla tuollainen viesti! Se oli pysäyttävää siksikin, että lastemme neljästä isovanhemmasta juuri äitini on ollut se tervein ja toimintakykyisin, jonka on kuvitellut elävän vähintään yhtä pitkään kuin oman äitinsä, joka täyttää muutaman päivän kuluttua mykistävät 103 vuotta. Nyt on kaikista raskaista ajatuksista huolimatta kyettävä iloitsemaan siitä, mitä tällä hetkellä on ja mitä kaikkea on ollut vuosikymmenet. Äidistään ei kai voi olla silti koskaan valmis luopumaan?

Kaiken kaikkiaan vuosi on sisältänyt kuitenkin enemmän hyvää kuin pahaa: saimme viettää monia ihania hetkiä pikkuisen lapsenlapsemme kanssa ja syksyllä tämä tytteröinen sai pikkusiskon, johon nyt tutustumme ❤Osallistuimme pikkusiskoni virtuaalihäihin enkä olisi kuuna päivänä uskonut, että striimatun vikimistilaisuuden seuraaminen voi olla niin koskettava ja liikuttava hetki! Vietimme perinteistä sukuleiriä lapsuuteni maisemissa miltei normaaliin tapaan. Pääsimme juhlimaan myös kummilastemme rippijuhlia, häitä ja lakkiaisia
         

Mökillä saimme jälleen aikaan paljon mukavia muutoksia: palju ympäristöineen rakentui keskikesällä ja saunan sekä pukuhuoneen pintojen uusiminen puolestaan loppukesästä. Levittelimme kivituhkakuorman rantaan johtaville portaille, kulkuväylille ja parkkipaikalle. Tilasimme hiekkaa, jota lapioimme ja kärräsimme järven pohjaan saaden ihanan hiekkarannan. Riittipä siitä hiekkaa vielä hiekkalaatikkoonkin, jonka Penkkiurheilija nikkaroi vanhoista kaidepuista. Tiskauspaikka kohentui ovilla ja maalauksella, grilli sai oman aluslavan ja hankimme lehtikuusesta tehdyt Ecofurn-tuolit, jotka kokosin kuopuksen kanssa. Useita puitakin kaatui sieltä sun täältä. Ostimme sup-laudan ja helteisinä päivinä (joita oli ihan sopivasti viime kesänä) oli mukava meloa omalla suojaisalla lahdellamme. Näiden mökkipuuhien lisäksi kävimme karavaanarikierroksella ja prätkäreissulla. Mikä parasta, kesällä pandemia oli pitkiä aikoja lähes unohduksissa. Juhannustakin vietimme seurueella, johon kuului jopa riskiryhmäläisiä.

Jotta tulevillekin kesille riittäisi "pientä puuhaa", olen ideoinut muutamia muutosehdotuksia, jotka eivät luultavasti vielä ensi kesänä toteudu. Sitä vastoin saunan terassin uudistus lienee alkukesän juttu, samoin saunan pukuhuoneen paikkausmaalaukset ja lattiaritilöiden uusintamaalaus. Mikäli rahatilanne sallii, alaterassi voisi saada lasikaiteet. 

Juuri tänään pyörähti käyntiin seitsemäs mökkivuotemme ja aiommekin lähteä parin päivän kuluttua mökille viettämään viimeisiä joululomapäiviä. Voihan olla, että siellä joutilaana lojuessa muutama ideakin singahtaa ilmoille!

p.s. Opin tekemään kuvakollaaseja, mutta vähän on vielä harjoittelemista sen(kin) suhteen...