Harrastus tämäkin

Etsintä jatkui. Alkoi löytyä varteenotettaviakin vaihtoehtoja. Yhdelle viehättävälle vuokratontille oli rakennettu erillisiä pikku rakennuksia: sauna, nukkuma-aitta ja ruokailutila. Heräsi ajatus, että entä jos ostetaankin tontti ja aletaan rakentaa pikkuhiljaa rakennus kerrallaan. Kun on tuo asuntovaunukin olemassa valmiiksi majoitustilaksi ja kaiken kukkuraksi kätevä, nikkarointitaitoinen puoliso. Katsomamme kohteen viehättävyyttä lisäsi epäilemättä kuvista säännönmukaisesti kurkisteleva pieni cotton - ihan niinkuin meidän Manu! Siirryttiinkin sitten etsimään tontteja ja yhtä käytiin katsomassakin. Ei se oikein vakuuttanut. Aikamoinen homma siinä rakentamisessa kuitenkin olisi ja tonttikin näytti kevättalvella varsin rumalta, estetiikka edellähän tässä mennään!

Lapset, jotka olivat jo uupuneet kyselemään "milloin se mökki oikein ostetaan?" virkistyivät konkreettisista toimista. "Onko meillä oma mökki jo ensi kesänä?" Varovaisia lupauksia, "ehkäpä onkin, katotaan nyt".

Tuttu näkymä näytöllä!

Toukokuussa alkoi tapahtua. Löysin kiinnostusta herättävän mökin. Sovin esittelyn ja Penkkiurheilijakin lähti mielellään mukaan. Oli siinä mökissä paljon hyvääkin, mutta rantaan ainakin 200 askelmaa. Mitenkähän niitä kipuaisi parinkymmenen vuoden kuluttua nivelrikkoisin polvin tai kuinka kätevät olisivat pikku taaperoille, joita ehkä jo jonkun vuoden kuluttua kirmailisi mummilan mökillä? Eikä pihaan saanut tuotua lisämajoitustilaksi kaavailtua asuntovaunuakaan. Sitäpaitsi viimeinen "soratiepätkä" oli yli 30 kilometrin mittainen. Ei hyvä, ei!

Seuraavan mökin pihalla käytiin päivää ennen näyttöä. Sepä oli oikein mukava. Pienellä kohennuksella siitä saisi kelpo mökin. Niin kiva se oli, että seuraavana päivänä se olikin jo mennyt heti ensiesittelyssä.

Jälleen löytyi kiinnostava mökki, tällä kertaa ihan eri suunnalta kuin aiemmin. Sovittiin näyttö. Kävin päivittäin fiilistelemässä kuvia ja sisustin mökkiä mielessäni. Mitä enemmän mökkiä katseli, sitä enemmän se alkoi tuntua meidän mökiltä. Päivää ennen näyttöä huomasin hintapyynnön pompanneen 10 000 eurolla. Merkillistä! Yritin soittaa välittäjälle saamatta yhteyttä. Laitoin sähköpostia ja aloin jo tuskastua. Vihdoin välittäjä soitti ja kertoi, että mökin omistajille oli iskenyt ahneus, kun kyselyjä oli tullutkin niin paljon. Mökki oli ollut jo aiemmin myynnissä tuolla kalliimmalla hinnalla, mutta ei ollut mennyt kaupan. Välittäjä kehotti lähtemään näyttöön ja tarvittaessa rohkeasti tarjoamaan aiemman hintapyynnön perusteella. Äitienpäivänä käytiin katsomassa ja vaikkei mökki mikään täydellinen ollutkaan, tehtiin kuitenkin tarjous, joka oli muutamia tuhansia euroja alle alkuperäisen hintapyynnön. Äitienpäivälounasta paikallisessa ravintolassa syödessä katseltiin muita ruokailijoita sillä silmällä, josko tässä vaikka naapureiksi aletaan.

Jotakuinkin tällainen äitienpäivälounas.

Kun kerran reissuun oli lähdetty, niin käytiinpä samalla katsomassa toista samalla suunnalla ollutta mökkiä. Sehän oli oikeinkin mukava, nimittäin jos pitää pohjoiseen avautuvasta maisemasta, pienestä järvestä, ahtaasta piha-alueesta ja naapurin sotkuisen pihan läpi ajamisesta. Ikkunoiden läpi tirkisteltäessä sisätilat näyttivät ihan kelvollisilta. Sisällehän emme päässeetkään, kun välittäjäpolo oli ottanut väärät avaimet mukaan. Se siis siitä mökistä.

Tarjoukseemme vastattiin tulemalla alaspäin vaivaiset pari tonnia. Me nostimme tarjoustamme siihen alkuperäiseen hintapyyntöön ja kerroimme, että enempää ei tipu. Kaupanteko tyrehtyi siihen. Välittäjä oli tosi pahoillaan tapahtuneesta ja kertoi toimeksiannon päättyneen tuon kohteen osalta tähän. Siinäpähän jäivät myyjät nuolemaan näppejään, tuskinpa kukaan muukaan oli kiinnostunut tuosta mökistä tuohon hintaan. Defenssimekanismit alkoivat toimia välittömästi: huonohan se olisi ollutkin. Olisi pitänyt tehdä keittiöremontti, suurentaa pihaa ja hankkia sähköt. Nukkumatilaa ei olisi ollut tarpeeksi ja nurmikonleikkuu olisi ollut iso urakka. Mutta olisi se silti ollut hyvän työkaverin vanhempien mökin lähellä ja mukavalla kylällä...

Välittäjällä oli kuitenkin tarjota samalta paikkakunnalta toinenkin mökki. Olin jo tuon bongannutkin, ja vaikkei se mitään väristyksiä herättänytkään, oli siinä monta asiaa ihan kohdillaan. Sovimme näytön seuraavalle viikolle.