Kaupanteko ja briiffaus

Tarjous hyväksyttiin (eihän sitä nyt oikesti olisi tarvinnut epäilläkään, mutta pienesti epäiltiin kuitenkin) ja kaupanteko sovittiin pankkiin mökkipaikkakunnalle toukokuun puoliväliin. Myyjäpariskunta halusi kauppojenteon jälkeen lähteä vielä esittelemään mökkiä ja antamaan käyttöohjeita. Ehkä halusivat nähdä uudet omistajat mökkimiljöössä, että sovitaanko varmasti sinne.

Tärkeitä ja vielä tärkeämpiä.

Jälkikasvua lähti edustamaan tällä kertaa nuorin poika, joka oli muiden lasten tapaan (kuopusta lukuunottamatta) nähnyt mökistä vain iPadilla ja kännyköillä räpsittyjä kuvia. Allekirjoitusten jälkeen lähdettiin sitten mökille. Edelliset omistajat olivat antaneet avaimet jo heti kättelyssä (vaikka sovittiin mökin luovutus vasta 1.6. alkaen) ja vaikuttivat tyytyväisiltä nopeisiin kauppoihin. He olivat itse rakentaneet mökin 80-luvun lopussa ja mökkeilleet ahkerasti aina viime vuosiin saakka, jolloin ikä ja terveys alkoivat asettaa rajoitteita. Kerrassaan suloisia olivat, kun huolella esittelivät paikkoja ja kertoivat kuinka saada takka vetämään hyvin tai missä pestä hampaat iltaisin. Kun kysyin onko haikeaa luopua mökistä, vastaus tuli heti ja varmasti: "Ei. Aika aikaa kutakin". Hyvä niin, emme siis vieneet väkivalloin kenenkään unelmaa toteuttaaksemme omaamme.

Tavallisen näköiset erityisen tärkeät!

Kun mökin aiemmat asukkaat lähtivät, jäimme vielä fiilistelemään hetkeksi. Alkuperäisväki oli jättänyt sopimuksen mukaan joitakin huonekaluja, joista osa kelpasi sellaisenaan tai hiukan tuunattuna meillekin. Tein mielessäni listaa hankittavista asioista. Aika paljonhan niitä oli, mutta olimme varautuneet siihen ottamalla jonkin verran ylimääräistä lainaa. Huussi esimerkiksi oli "to do"-listan kärjessä. Vanha saavisysteemi on varmaan aikanaan ollut verraton, mutta kompostikäymälää me sinne aloimme suunnitella. Sen verran suuri porukka meitä on, että saisi sitä saavia olla tyhjentelemässä yhtenään. Eikä se taatusti tulisi olemaan kenenkään lempipuuhaa.

Huussi alkuperäiskuosissaan

Ihan varmoja emme olleet siitä, mitä huonekaluja mökille jäisi, mutta arvelimme, että ehkä joutuisimme kaatopaikkakuormaakin kasaamaan. Kotona olin jo koonnut mökille lähteviä astioita, tekstiilejä ja huonekaluja sekä hahmotellut mökin sisustuksen päälinjoja (värimaailmaa ja sensellaista, joka ei ollut Penkkiurheilijan mielestä lainkaan relevanttia). Ikeassakin oli käyty (reissu numero 1), samoin Askossa ja kotona odottelikin melkoinen läjä tavaraa. Ennen mökkikauden avaamista piti kuitenkin saada vielä lukuvuosi pakettiin!

Ja mikä parasta: Penkkiurheilija oli heikkona hetkenään luvannut (muistaakseni jopa ihan oma-aloitteisesti, tai kenties pienesti johdatellen), että koska minä olin sitkeästi ja itsenäisesti hoitanut oikeastaan kaiken mökin hankintaan liittyvän aina etsimisestä näyttöjen sopimiseen, lainaneuvotteluihin  ja kaupantekoon saakka, hän voisi sitten tehdä sitä "pientä pintaremonttia", jonka tarvetta mahdollisesti ilmenisi. Eipä tainnut raukka tietää mitä lupasi! Mutta reilu peli, eikö?