Martin Luther Kingillä oli unelma. Niin minullakin. Minun unelmani oli kyllä aika tavalla pienempi. Kyllä ihmisellä pitää mökki olla, ajattelin. Jos on pitkät kesälomat ja kätevä Penkkiurheilijapuoliso, soveltuu mainiosti mökkiläiseksi. Onhan niitä mökkejä meillä. Joka kesä on ajettu yli 600 kilometriä suuntaansa, usein asuntovaunu perässä, eli siis hitaasti. Matkan aikana ehtii moneen kertaan arvuutella kuinka suuri inisevä verenimijälauma tällä kertaa odottaa herkkää kaupunkilaishipiää Koillismaalla. Jok´ikinen vuosi anoppi vakuuttelee uskollisesti "no ei kait näitä sääskiä ole paljonkaan, kyllä näitten kanssa pärjää". Ei oikein tahdo pärjätä, ei! Toinen mökki on kyllä lähempänä, "vain" 300 kilometrin päässä. Siellä on tilaa. Niin paljon, että papan on somaa ripustella mökkikamppeita seinään kiinnitettyihin käteviin tappeihin. Tiedättehän nuo viehättävät puhdetöinä veistellyt puiset pylpyrät, joihin voi laittaa roikkumaan ihan mitä vaan. Enimmäkseen kuitenkin virttyneitä lökäpöksyjä tai mainoslippiksiä menneiltä vuosikymmeniltä.
Siispä tarvitaan oma. Sellainen, jonne voi mennä ihan milloin itselle sopii. Jonka voi sisustaa ihan niinkuin haluaa. Jossa paistaa aina aurinko. Jossa ei ole yhtään hyttystä. Ja jossa ollaan aina hyväntuulisia ja onnellisia!
|
|
Aloin harrastaa mökinetsintää hakusanalla "mökkejä myytävänä". Olihan niitä. Parin vuoden harrastelun jälkeen Penkkiurheilijakin alkoi lämmetä ajatukselle. Ei sentään niin paljoa, että olisi omaa (kallisarvoista, joskin runsasta) ruutuaikaansa uhrannut asialle. Mutta käytiin kuitenkin keskustelua mökin kriteereistä: meri vai järvi, sähköt vai aurinkopaneeli, hirsi vai lauta, yli vai alle 200 km, itään vaiko länteen? Yksimielisiä oltiin ainoastaan siitä, että ranta se olla pitää. Kuvitella, että joku rakentaa mökin kuivalle maalle! Järven rannalla lapsuutensa viettäneen ymmärykseen eivät mahdu kuivanmaan mökit. Eikä edes mikä tahansa ranta kelpaa. Rantamökkinä tarjoteltiin puropahasen tai jopa tekolammen rannalla olevaa rakennusta. Täydellistä ei heti löytynytkään, merkillistä! Jos oli sopivan matkan päässä, oli ruma ja kallis. Jos oli mukava ranta, oli pieni, eikä ollut tietä perille. Jos oli kaikinpuolin sopiva muuten, sijaitsikin saaressa.
Etsinnät siis jatkukoot!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti