Niin vain saapui kesä ja alkoi kesäloma. Tämä lukuvuosi on ollut monella tavalla erilainen aiempiin verrattuna. Ei vähiten siksi, että olen ollut opettajana neljällekymmenelle ekaluokkalaiselle yhdessä armaan työparini kanssa. Jaetut ilot ovat olleet vähintäänkin kaksinkertaisia, mutta mikä parasta, myös murheet ja työhön vääjäämättä kuuluvat ikävät puolet ovat kuormittaneet paljon vähemmän kuin puolet. Melkoista matematiikka siis! Uutta opetussuunnitelmaa on otettu haltuun vaihtelevalla menestyksellä. Eniten harmaita hiuksia tuotti arvioinnin uudistuminen ja etenkin oman kaupunkimme arviointilomakkeiden viimetippainen julkaisu ja niiden toimimattomuus. Mutta se kaikki on nyt takanapäin!
Viime vuonna aloitettiin kesäloma keskimmäisen lakkiaisilla. Tänä vuonna olo on paljon seesteisempi ja tyynempi. Kävimme kyllä juhlimassa kahdessa paikassa uusia ylioppilaita, mutta kotona on varsin levollista. Kukkia kaikkialla ja aikataulutonta elämää. Aamulla voi nukkua juuri niin pitkään kuin haluaa (paitsi jos puhelinsoitto herättää pöyristyttävästi jo puoli yhdeksältä!) Toki loppuviikkoa kohti tahti kiihtyy, koska valmistelemme Kuopuksen lauantaina pidettäviä rippijuhlia. Ne ovat kuitenkin melko pienimuotoiset juhlat verrattuna vaikkapa lakkiaisiin.
Kevät ja kesä ovat olleet tänä vuonna jopa pari viikkoa tavanomaista myöhemmässä. Sireenit alkavat aukoa kukintojaan, kielot kukkivat parahultaisesti ja koko kesä on vielä edessä päin. Tästä tulee jälleen hyvä kesä, näin uskon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti