Kuten olen moneen kertaan kirjoittanut, minusta auringon pitää päästä paistamaan mökkipihaan. Nyt kun puita on kaadettu jo lukuisa määrä, tämä teesi toteutuu. Koska terassimme on katettu, sinne ei paista aurinko oikeastaan ollenkaan. Ja koska auringonpaisteessa on varsin mukava istuskella, toivoin Penkkiurheilijalta aurinkoterassia. Hän lupasi sellaisen toteuttaa. Niinpä tämä kesäloma alkoi raksapuuhilla. Penkkiurheilija päristeli paikalle jo sunnuntaina prätkällään ja me puolestamme ajelimme autolla koirien kanssa vasta maanantaina. Sekä maanantai että tiistai olivat sateisia päiviä, joten terassihommat edistyivät vain sen verran, että haimme tarvikkeita paikallisesta erinomaisen palvelun puutavaraliikkeestä.
Keskiviikkona työt käynnistyivät. Ensin piti kaivaa perustuspilareita varten kuopat. Vastaan tuli juuria, isoja kiviä ja jokin mystinen putki. Sopiviin väleihin sai kuitenkin niitä kuoppiakin kaivetuksi. Vähän piti tinkiä terassin korkeudesta (tuli korkeammalle kuin ajateltiin), kun alkoi tulla kertakaikkisen isoja kiviä vastaan useammassa kohtaa.
Minun osuuteni oli kärrätä kaksi (painavaa) kottikärryllistä soraa pihatiemme liittymästä, johon ilmeisesti aura-auto oli sitä kasannut tieltä lumen mukana, Sahasin myös rautasahalla (rälläkkä mokoma oli jäänyt kotiin!) kymmenen pätkää kierretankoa täsmälleen ohjeiden mukaisesti. Jonkin ajan kuluttua Penkkiurheilija sahasi jok'ikisestä vielä viisi senttiä pois. Lienee sanomattakin selvää, että lopullisessa valuvaiheessa ne viisi senttiä olisivat olleet monessa harkossa kullanarvoisia.
Torstaiaamu aloitettiin kauppareissulla. Haettiin vielä yksi pilariharkko ja sen alle laatta. Mökille päästyämme aloitimme betonin sekoittamisen. Kun oltiin sekoitettu ensimmäinen erä, huomattiin, että raaka-aineita oli liian vähän. Tai vettä kyllä piisaa järvessä, mutta kuivabetonijauhetta oli liian vähän. Valettiin kuitenkin kaikki ne, joihin tavaraa riitti ja sitten Penkkis lähti taas kylille. Siinä vaiheessa minä nappasin Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät -teoksen (onpas muuten osuva nimi!) ja painuin laiturille lukemaan. Sivumennen sanoen tuo kirja on kerrassaan mainio kesälomakirja. Siinä on nimittäin yli 550 sivua, joten ihan hetkessä sitä ei lue edes pikalukija.
Homma jatkui tovin kuluttua. Onpa onni, että tuohon rakennustarvikeliikkeeseen on vain n. 15 kilometrin matka. Eikä mökki ole saaressa. Saimme kuin saimmekin kaikki pilariharkot täytettyä betonilla ja kiinnitettyä kuhunkin kierretangot (varmistus oli ilmastointiteipillä kuivumisen ajan). Koska valun piti kuivua vuorokauden verran, lähdettiin joutessamme prätkäajelulle, josta on oma postauksensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti