Prätkäelämää

Hyvä tavaton sentään! Minä en halunnut, että meille kotiutuu moottoripyörä. Ajattelin, että sen kyydissä on epämukava istua. Vaikka minulle vakuuteltiin (asiaa myytäessä), että pikkuteitä ajellessa voi aistia kesän tuoksuja, en uskonut. Minulle maalailtiin myös mielikuvia ajoreissuista Keski-Eurooppaan, huikaiseviin Alppimaisemin, kiemurteleville pikkuteille. Arvelin istuvani mieluummin tanakasti vaikkapa asuntoauton etupenkillä maisemia ihailemassa. Kävi kuitenkin sillä tavalla, että kun prätkä saapui ja istahdin eka kertaa kyytiin, ei se niin kamalaa ollutkaan. Ihan siedettävää. Oikeastaan jopa ehkä ihan kivaa. Eittämättä myös tuoksuja tulvi nenään, vaikkei ollut edes vielä tuomien tuoksunnan aika.

Pari päivää ensimmäisen pikkureissun jälkeen kävin kirpputorilla kuopuksen kanssa ja eikös vaan silmiini osunut lähes käyttämättömän näköinen pari moottoripyöräsaappaita. Ne istuivat kuin hansikas (tai tuhkimon lasikenkä), joten nyt ne ovat minun.



Seuraavien päivien ajan seurasin päivittäin Tori.fi -sivuston "Mototarvikkeet ja varaosat" osastoa etsien ajoasua. Naisten ajoasuja olikin yllättävän paljon tarjolla. Mitä lie kertonee? Löysin housut ja takin, joista takki tosin on yhden koon verran liian suuri. Mutta ostin sen kuitenkin, ja yksi pikkumatka onkin jo tehty niillä tamineilla.

Juuri nyt tuntuu siltä, että ehkäpä teemme tulevana kesänä jonkun pikkureissun. Vaikka saaristoon. Tai mökin maisemissa. Keski-Euroopan reissut saavat kuitenkin odottaa vielä jonkun tovin, jos sinne saakka edes lähdetään koskaan. Parhaalta kyyti on tuntunut kuudenkympin tai jopa sitä hiljaisemmassa vauhdissa. Moottoriteitä välttelemme kokonaan. Täysin rentoutuneena ja pelottomana en vielä kykene kyydissä istumaan. Penkkiurheilija Moottoriurheilija kyllä ajaa varsin turvallisesti, varmasti ja sääntöjä noudattaen, mutta onhan sitä kyydissä aika alttiina tapaturmille. Tiedä vaikka ote tyypin uumalta herpoaisi kesken matkan. Onkohan kukaan koskaan pudonnut vauhdista?