Viimeiset tämän lajin juhlat

Meillä vietettiin kuopuksen rippijuhlia. Oli oikein mukavaa. Pitkästä aikaa kummatkin isovanhemmat osuivat yhtä aikaa juhliin. Heillä olikin paljon tarinoita toisilleen. Rippikoululeiri oli sujunut hyvin ja kotiin palasi iloinen, joskin myös haikea tyttö. Lohduttelin häntä, että nyt on vielä koko kesä edessä ja monta tilaisuutta nähdä uusia kavereita. Toisin kuin itselläni, joka raukka kävin rippikouluni vasta kesän lopussa, elokuussa.
.


Serkkutyttö oli samalla leirillä ja serkkupoika toisen puolen suvusta samaan aikaan toisella leirillä eri paikassa, joten suuri osa sukulaisista jatkoi meiltä seuraavaan juhlapaikkaan. Mukavaa, että jaksoivat tulla myös meille. Meillä on juhlittu rippijuhlia aika isolla porukalla, vaikka vain lähipiiri on ollut paikalla - oma perhe, isovanhemmat ja kummit sekä kummankin sisaruksia perheineen. Äkkiä onkin saattanut olla jo nelisenkymmentä juhlijaa. Muutamat juhlat on pidetty yhdessä serkkuperheen kanssa ja tälläkin kertaa se olisi voinut olla yksi vaihtoehto.

Juhlissa on aina yritetty muistaa ottaa perhekuvia. Näistä voisi sitten teettää vaikka suurennoksen ja korvata olohuoneen lipaston päällä olevan seitsemän vuotta vanhan kuvan. Aika tavalla on perhe muuttunut tuona aikana. Lasten lukumäärä on kyllä sama, mutta koko on kasvanut. Esikoistytärtä lukuunottamatta kaikki lapset ovat venähtäneet pituutta ja lisäksi äiti leveyttä!

Vaikka rippijuhlat olivat viimeiset meidän perheessä, muita iloisia juhlia on varmasti vielä tulossa vuosien varrella.