Marraskuun treffit

Vaikka tämän vuoden treffeistä monet jouduttiin muokkaamaan koronan vuoksi, marraskuun treffit toteutuivat aivan alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Kävimme lojumassa kylpylässä. Sinne myytiin päivittäin vain rajallinen määrä lippuja, joten turvavälit toteutuivat mainiosti. Koska kuvaaminen kylpylässä ei ollut sallittua, käytän kuvituskuvaa. Flamingo Spassa on erikseen K-18 -osasto, jonka pääpointti on välttyä melulta ja roiskeilta, jotka liittyvät lapsiin kuin tontut jouluun. Valitsimme treffiajankohdaksemme tuikitavallisen arki-illan. Niinpä tunnelma oli hyvin rauhallinen eikä altaille tai saunoihin tarvinnut jonottaa. Kokeilimme miltei kaikkia saunoja, joita aikuisten sauna- ja hoitolamaailmassa luvataan olevan peräti kahdeksan.

                   

               

Ilta päättyi leppoisasti jouluiselle iltateelle pikkusiskoni ja hänen miehensä luokse. Tämä nuoripari suunnittelee talonrakentamista. Ihastelimme kuvia tuolta miltei rantatontilta ja tutkailimme asiantuntevina pohjapiirrosluonnoksia. Samaan aikaan olemme itse suuntaamassa jo kohti pienempiä neliöitä ja vaivattomampaa kerrostaloasumista tyhjenevän pesän ja mökkikesien innoittamana. Niin ne elämäntilanteet muuttuvat!

Lokakuun treffit

Treffipaikkoja ja -ideoita oli hiukan haastavaa keksiä kutakuinkin vuosi sitten, jolloin tätä Penkkiurheilijan joululahjaa suunnittelin. Jossain vaiheessa kuitenkin hoksasin, että aina ei tarvitse lähteä kotoa minnekään, vaan treffit voivat toteutua ihan kotosallakin. Niinpä kirjoitin lokakuun treffilappuun lautapeli-illan, johon otettaisiin mukaan kaikki halukkaat. Tuolloin kuvittelin, että meitä voisi olla pöydänympäryksellinen heittelemässä noppaa, mutta kävikin niin, että ainoastaan esikoinen oli paikalla meidän lisäksemme. Hyvä niin, että oli kuitenkin joku kolmaskin. Pelaaminen nimittäin onnistuu paremmin vähän isommalla kokoonpanolla. Ja oli erittäin tarpeellista, että paikalla oli tuomari, joka tasoitteli kahden kilpailuhenkisen tyypin taistoa.

                        

Pelipöytä notkui pelien lisäksi myös naposteltavista - oleellinen osa pelinautintoa! Opittiin illan aikana yksi uusikin peli ja samalla tuli testattua niin sisälukutaitoa (luetunymmärtämistä) kuin peliohjeiden selkeyttäkin. Haaste-peli osoittautui hiukan haasteelliseksi. Siinä muiden pitää veikata suoriutuuko vuorossa oleva pelaaja hänelle asetetusta haasteesta ja laittaa rahapanos veikkauksensa tueksi. Haastetehtävinä oli niin sanatehtäviä kuin sorminäppäryyttä tai jopa lihaskuntoa vaativia tehtäviä. Nimenomaan tämä peli sai aikaan pientä kinastelua - oliko kyykkäys tarpeeksi syvä ja tuliko kynä heitettyä ilmaan.

                  

Onneksi on tulossa joululoma. Tuolloin, koko perheen koolla ollessa, tulee pelattua peli jos toinenkin erilaisilla kokoonpanoilla. Hyvin usein joku on ostanut koko perheelle yhteiseksi jonkin pelin, jota on pelailtu yhdessä joulunpyhinä. Tällä hetkellä pelejä alkaa olla jo ihan mukava valikoima. 

Hiekkaranta

Yksi meidän mökkiin liittyvistä vähemmän mukavista asioista on järven pohja. Se on mutainen ja ällöttävä. Edelliset omistajat olivat laittaneet rantaan viiran, jonka päälle oli tuotu hiekkaa. Meidän saapuessamme maisemiin suuri osa hiekasta oli jo valunut jyrkän rannan myötä järven uumeniin ja valkoinen viira oli paikka paikoin näkyvillä. Se oli joistakin kohdista kurtistunut kuten saunan muovimattokin eikä ollut erityisen mukavan näköinen. 

Viime kesänä oli vihdoin aika saada kunnon hiekkaranta. Tilasimme kauhakuormaajan tuomaan lastin hiekkaa. Tuosta reissusta on oma postauksensa, koska jouduimme ylimääräisiin puuhiin peittääksemme syvät renkaanjäljet. Kippasimme lukuisia kottikärryllisiä hiekkaa viiran päälle. Alkukesän sankat hyttysjoukot säestivät puuhaa ja työskentelytamineet olivat ajoittain hyvinkin eksoottiset. Pääsääntöisesti homma meni niin, että minä seisoin järven pohjassa kahluuhousut jalassa huppu tiukasti päässä hikoilemassa haravoimassa Penkkiurheilijan kärrätessä hiekkaa järveen. Tosin muistan itsekin lapioineeni sekä hiekkaa että kivituhkaa kesän aikana kymmeniä lapiollisia, joten hikoilua ja hyötyliikuntaa tuli runsain määrin.

                                  

                                  

Vaikka homma oli sangen työläs, lopputulos palkitsi jälleen! Ranta sekä näyttää että tuntuu miellyttävämmältä. Pikkuneiti oli vielä viime kesänä niin pieni, että uiminen ei juurikaan kiinnostanut, mutta ensi kesänä tilanne lienee jo toinen. Kyllä tuossa rannassa kelpaa polskutella!

                                   

Olen havainnut, että kaikki se, mikä on tehtävissä maiseman muokkaamiseksi, kannattaa tehdä. On nimittäin lukuisia asioita, joita ei ole mahdollista muuttaa: kalliota en kykene taikomaan mökkitontillemme, en myöskään laajentamaan järvenlahtea meidän mökin kohdalta. Niinpä puiden kaataminen ja hiekkarannan tekeminen ovat olleet kaiken vaivan arvoisia hommia ja muokanneet jälleen niin esteettistä kuin funktionaalistakin puolta.

Kulkureittejä

Mökillä kuljetaan paikasta toiseen portaita, laattapolkuja ja pihatietä pitkin. Toissakesän portaideneduskiveyksen asentamisen jäljiltä jäi hiukan ylimääräistä kivituhkaa, joka leviteltiin rantaan johtaville portaille, joista hiekka oli jo kulunut paikoittain kovastikin. Ihan kaikille portaille kivituhkaa ei kuitenkaan riittänyt, joten hommaa oli tarkoitus jatkaa seuraavana kesänä. Seuraava kesä kuitenkin tuli ja meni, eikä kivituhkaa saatu haettua. Alkukesästä siksi, että keittiöremontti vei ajan ja voimat ja loppukesästä siksi, että naapurin soramonttu hiljeni jossain vaiheessa heinäkuuta eikä sieltä enää saanut palvelua. Rannan hiekkaakin olisi voitu tuolloin hakea peräkärryllinen peittämään uuden, loppukesästä raivatun ranta-alueen pohjaa. Mutta samasta syystä jäi tekemättä sekin.

                                   

Viime kesä alkoi kuitenkin ahkerissa merkeissä. Haimme peräkärryllisen kivituhkaa ja aloimme kärrätä sitä kulkureiteille. Kulku parkkipaikalle oli syytä uusia. Pyöreät betonilaatat, jotka aikoinaan kaivettiin portaiden edustalta kiveyksen tieltä saivat uuden elämän kiveyksen vieressä matkalla parkkipaikan suuntaan. Parkkipaikallekin levitettiin kivituhkaa ja reitti reunustettiin pikkukivillä. Saunapolun ja parkkipaikkapolun risteykseen laitettiin töröttämään liikenteenohjaajaksi auringonkukka. Uskoakseni puusilmäisin teinikin hoksasi, että siitä ei kuljeta. 

                                 

Saunalta laiturille johtaa laatoista tehty polku. Samanlainen kulkee saunalta rantaan sekä aitalle. Tällä hetkellä osa laatoista on huonosti paikallaan: ne lonksuvat ja muutama laatta on lohjennutkin. Ne pitäisi siis kaivaa ylös ja sijoitella uudestaan.

                                   

Mökkipihasta ei ole missään nimessä tarkoitus tehdä liian sliipattua, mutta muutamilla pikkujutuilla sen saa kuitenkin aiempaa siistimmäksi, helppokulkuisemmaksi ja samalla kertaa myös helppohoitoisemmaksi. 

Syyskuun treffit

Syyskuussa meillä piti olla illallistreffit kotikaupungissamme. Penkkiurheilija viettää syyskuussa synttäreitään ja olin suunnitellut meidän menevän illalliselle paikalliseen, pari vuotta vanhaan ruokakaupan ja ravintolan yhdistävään grocerantiin. Olimme ehtineet käydä siellä kerran aiemmin ja pidimme paikasta. Tämä ravintola Sesonki tarjosi erinomaisia makuelämyksiä kohtuuhinnalla. Sinne haettiin päivittäin tuoreet raaka-aineet samassa kiinteistössä sijaitsevasta maailman parhaasta ruokakaupasta. Koronakevät kuitenkin kuritti ravintoloita rankalla kädellä, niinpä tämäkin upea ravintola joutui valitettavasti lopettamaan toimintansa kevään aikana. Jouduinkin siis muuttamaan suunnitelmia.

Siskoni mies vietti puolivuosisataissynttäreitään Turussa syyskuun loppupuolella ja päätinkin siirtää treffit  lennossa Turkuun, jossa olemme vierailleet vuoden sisällä jo kolme muutakin kertaa. Varasin huoneen upouudesta Hotel Kakolasta, joka sijaitsee Kakolanmäellä vanhassa Lääninvankilassa. Viikonloppu koostui siis lauantai-illan synttärijuhlista, hotelliyöpymisestä ja näiden ympärille kehkeytyneistä paikoista ja tapahtumista.

                             

Treffipäivämme alkoi kahden menopelin taktiikalla. Penkkiurheilija ajoi moottoripyöränsä Espooseen kerhokaverinsa autotalliin, jossa pyörä on viettänyt kaikki aiemmatkin talvensa. Jatkoimme siitä matkaa autolla kohti Turkua poiketen eriskummalliseen Kasvihuoneilmiö -nimiseen paikkaan Nummi-Pusulassa. Olin lukenut paikasta useammastakin mediasta, mutta aina aiemmin Turkuun mennessä meillä on joko ollut kiire tai olemme olleet liikkeellä sellaiseen aikaan, että paikka on ollut suljettu. Nyt ehdimme pysähtyä tuossa hyvin, hyvin erikoisessa elämystavarataloksi itseään tituleeraavassa paikassa, jossa riitti mykistävissä määrin niin tavaraa kuin nähtävääkin.

                               

                               

Hotel Kakola oli avattu samalla viikolla ja kun saavuimme lauantaina paikalle, huomasimme olevamme tuon huoneen ensimmäiset asiakkaat. Huoneessa ei ollut lainkaan perinteistä hotellikansiota. Kun kyselimme respasta tarkempia tietoja mm. aamiaisesta ja netin salasanasta, meille kerrottiin kaiken tarpeellisnen info olevan tv:ssä. Harmi vain televisiota ei oltu vielä kytketty, joten jäimme vaille mahdollisia muitakin hyödyllisiä tietoja. Myös huoneen puhelin oli vielä kytkemättä ja se löytyi avaamattomasta pakkauksestaan huoneen vaatekomeron ylähyllyltä. Näistä pienistä epäkohdista huolimatta olimme tosi tyytyväisiä kaikkeen muuhun hotellissa. Jopa hintaan, joka osoittautuikin halvemmaksi kuin mitä varatessani luulin. Luulin myös maksaneeni huoneen varatessani sen, mutta uloskirjautuessamme meille kerrottiinkin maksun jääneen jonnekin bittiavaruuteen. 

                                 

                                 

Hotellihuoneemme muodostui kahdesta sellistä, jotka oli yhdistetty siten, että toisen sellin ovi oli jätetty käytävän puolelle paikoilleen rekvisiitaksi ja toisen paikalle oli asennettu nykyaikainen hotellihuoneen ovi. Huone oli sisustettu miellyttävillä materiaaleilla tyylikkääksi ja kylpyhuoneen olisin huolinut sellaisenaan omaan kotiimme. Aamiainen oli runsas ja tarjoiltiin kauniisti sisustetussa entisessä vankilan ruokalassa. Osa vankilan alkuperäisistä rakenteista oli jätetty näkyville, osa puolestaan oli muutettu hotelliin sopivaksi. Kävimme kurkistamassa myös kirkkoon, jossa on mahdollista järjestää perhejuhlia.

                                 

Mitä tulee lankomiehen juhliin ne pidettiin Turun Kakskerrassa hienolla paikalla meren äärellä. Meidän puolen suvusta oli paikalla kolme siskosta miehineen. Koska päivänsankari on sangen aktiivinen ja helposti innostuvaa sorttia, hän on vuosien aikana ehtinyt innostua harrastuksesta jos toisestakin ja aina uuden harrastuksen aloittaessaan hän on hankkinut viimeisen päälle hyvät varusteet.. Meidän ohjelmanumeromme koostui erinäisten harrastuspiirien "tervehdyksistä" ja kuten asiaan kuuluu, luovutimme myös useita standaareja. Erityisen ylpeä olen "Lions" -standaarista, jonka väsäsin omin pikku kätösin niin aidon näköiseksi, että moni luuli (kauempaa katsoessaan) sitä ihan aidoksi. 

                                 

                                  

Sää oli jälleen hyvin kesäinen ja Turku näytti parhaat puolensa. Ylitimme Aurajoen Förillä ja etsimme joen rantamilta muutamia kätköjä. Siskoni perheineen asuu Aurajoen rannalla, joten käppäilimme heille ja jatkoimme siitä sitten kävellen syömään Penkkiurheilijan lempipaikkaan, nepalilaiseen ravintolaan. Siinäpä se! Loppujen lopuksi treffeistä muodostui paljon monipuolisemmat kuin mitä alkuperäinen lupaus oli pitänyt sisällään.

Elokuun treffit

Aloin kirjoittaa syyskuun treffipostausta ja huomasin, että elokuun treffitkin on vielä selostamatta. Niinpä ensin elokuun trffipäivitys, ja perään toteamus, että niin se aika rientää! Elokuu oli lämmin, kuten lähes koko kesä. Niinpä elokuun geokätkötreffeille lähdettiinkin prätkällä Porvooseen, joka sijaitsee sopivan, reilun puolen tunnin ajomatkan päässä kotoamme. Sää oli niin lämmin, että ajotamineiden alle ei tarvinnut pukea kesämekkoa kummempaa. Teeman mukaisesti etsimme kätköjä vanhan Porvoon kauniista maisemista. Porvoo ei petä pikamatkailukohteenakaan! Sen kapeilla kujilla on mukava kuljeskella, vaikka ei olisi mitään erityistä määränpäätäkään.

                               

Kätköjen etsimisen ja haahuilun lisäksi kävimme syömässä kivassa ravintolassa joen rannassa. Minä vanha ennakkoluuloinen ruokailija tilasin etanoita, joita sain houkuteltua erittäin epäluuloisen Penkkiurheilijankin maistamaan. Maukkaita olivat, mutta todennäköisesti emme kuitenkaan itse koskaan valmista niitä. Sitä vastoin voimme kyllä syödä varmasti joskus toistekin.

                                      

                     

Kun työt alkavat pitkän loman jälkeen elokuussa, kestää aikansa, ennen kuin osaa jälleen sommitella vuorokauden tunnit sellaiseen järjestykseen, että ehtii muutakin kuin nukkua ja käydä töissä. Työpäivätkin venähtävät alkuun turhan pitkiksi - koulun alkaessa kun on erityisen paljon sellaista puuhaa, mikä on tehtävä heti. Ero lomailuun on valtava, vaikka olisikin ahkeroinut mökkipuuhia, kuten me totisesti teimme. Siksi olikin erityisen mukavaa, että osasimme irrottautua kotiympyröistä hetkeksi myös arki-iltana.

Saunaremontti

Sauna on ollut koko mökkeilymme ajan erityisen ahkerassa käytössä. Sitä on lämmitetty miltei päivittäin, ainoastaan kovimmilla helteillä on pidetty taukoa. Se on ollut alkuperäisessä kunnossaan lukuunottamatta muutaman vuoden takaista kiukaan uusimista. Lauteet olivat jo aikansa eläneet, mutta vielä niitäkin pahempi ongelma oli lattia. Sitä peitti ruma, toisin paikoin ikävästi kurtussa oleva muovimatto. Sen puhtaanapitäminen oli sula mahdottomuus, koska likavedet jäivät noihin lauteiden alla sijaitseviin ruttuihin. 

                               

Tämän kesän työlistalla oli vihdoin saunan remontointi. Koska Penkkiurheilijaa ahdisti jo talvella loputtomalta tuntuva lista(ni), ehdotin hommaa annettavaksi jonkun paikallisen urakoitsijan tehtäväksi. Oleilimme mökillä poikkeuksellisen paljon koronakevään aikana ja ajattelin, että joku mökkitalkkari voisi käydä jo hyvissä ajoin keväällä katsastamassa tilanteen ja tehdä urakan sitten heti alkukesästä. Nooo, koska en sitä hoitanut itse, se vähän venähti ja saimme arvioijan paikalle vasta toukokuun lopussa. Hän totesi lattian purkamisen olevan helpon, vain yhden päivän homman, mutta arveli ehtivänsä tehdä sen vasta juhannuksen jälkeen. Muovimaton alla olevan lattian materiaali ja kunto jäi siis arvoitukseksi lattian purkamiseen saakka. Tämä seikka määritti lopullisen urakan suuruutta.

                                 

Kun saimme vihdoin ja viimein paljuasian kuntoon, aloimme samantien purkaa saunaa lattiaremonttia varten, Penkkiurheilija irrotti kiukaan ja lauteet. Hän hioi sekä lauteet että kaiteen, jotka minä puolestani käsittelin mustalla Supi saunavahalla. Yksi litran purkki ei alkuperäisistä laskelmista poiketen riittänyt ja toista purkkia pitikin sitten vähän metsästää, kun sattumoisin muutamalle muullekin mökkiläiselle oli tullut jälleen sama idea.

                                

Mökkitalkkarin apumies tuli tekemään lattian purun heinäkuun toisella viikolla. Purkaminen oli juuri niin nopea homma kuin oli arvioitukin. Se olisi taatusti sujunut meiltä itseltämmekin ripeästi, mutta eipä sitä etukäteen voinut tietää, ja lisäksi ajatuksena oli, että mikäli muovimaton alta olisi paljastunut käyttökelvoton materiaali, samaan urakkaan olisi kuulunut myös lattianteko. Alla oli kuitenkin hyväkuntoinen lautalattia, joka päätettiin maalata. Koska seinän ja lattian väliin piti saada jotain tiivistettä, remppamies ehdotti peltejä. Hän suositteli paikallista peltiseppää, jonka kalenteri oli kuitenkin hyvin tukossa heinäkuun lopulle saakka. Sitä odotellessa kävimme saunan pintojen kimppuun. Minä käsittelin katon ja seinät valkoisella Supi saunasuojalla muutamaan kertaan. Penkkiurheilija puolestaan ensin hioi ja sitten maalasi saunan lattian useaan kertaan sekä tiivisti lattiassa olevia rakoja.

                                 

Sauna jäi sitten tuohon vaiheeseen odottelemaan peltiseppää ja me puolestamme lähdimme  karavaanarikierrokselle. Reissun tehtyämme ja peltisepän urakoitua vihdoin oman osuutensa elokuun alussa siirryimme viimeiseksi kesälomaviikoksi uurastamaan pukuhuoneen puolelle. Sielläkin käsiteltiin katto, seinät ja lattia. Ensinmainitut valkoisiksi ja lattia samalla harmaan sävyllä, jolla saunankin lattia oli käsitelty. Tulipa muuten hurjasti valoa niin saunaan kuin etenkin pukuhuoneeseen.

 

                                

                                

                                

Saimme lopulta sauna käyttöön neljän viikon tauon jälkeen. Onneksemme meillä oli palju käytössä koko tuon remonttiajan ja järvivesikin pysyi melkoisen lämpimänä, joten peseytyminen onnistui mainiosti ilman saunaakin. Kesäloma päättyi aikanaan ja jouduimme jättämään saunan pukuhuoneen himpun verran keskeneräiseksi. Hankin osan puuttuvista tarvikkeista (peilin ja koukkuja) ja Penkkiurheilija kiinnitti ne paikoilleen, kun tulimme ensimmäisen viikonlopun viettoon elokuun loppupuolella. Vietimme saunan "avajaisia" Penkkiurheilijan siskon ja tämän Metsuri-miehen kanssa - saunassa ja paljussa, kuinkas muuten! Viikonlopun aikana Metsuri pääsi vauhtiin kaataen ja pätkien Penkkiurheilijan kanssa useita puita, jotka sitten myöhemmin jalostamme paljun kamiinaan ja saunan kiukaaseen sopiviksi.

     

                                 

                                 

Viime viikonloppuna saunaremontti tuli päätökseensä, kun kiinnitimme saunaan löylymittarin ja pukuhuoneen puolelle uuden hyllyn sekä kellon aikalailla aiemmalle paikalleen. Uusi halkokoppakin pääsi somistamaan pukuhuonetta. Täydellisyyttä hipovaa (hah!) lopputulosta häiritsee harmillisesti ovenkahvoista jo irtautunut maali. Selvisi, että Penkkiurheilija ei ollutkaan hionut niitä, enkä tajunnut niitä maalatessani tätä seikkaa lainkaan. Niinpä maali oli alkanut irrota jo ensimmäisten nuorisolaisten saunomissession aikana. Muutoinkin siellä täällä on jo näkynyt pieniä kolhuja, joita paikkailemme ensi kesänä. Mutta ne ovat enää pikkujuttuja! Remontti oli ehdottomasti kaiken vaivan arvoinen ja lisäsi erityisen paljon silmäniloa ja jonkin verran käyttömukavuuttakin.

Paljuhommia osa 2

Kun palju lopulta kärrättiin meidän mökkipihaan, tuntui, että on enää pikkumatka mukavaan kylpyhetkeen. Menihän siinä tietysti tovi jos toinenkin, mutta työläintä koko projektissa tuntui silti olevan kylpytynnyrin saaminen mökille saakka.

                      

                      

Ensimmäinen vaihe (jonka teimme Penkkiurheilijan kanssa kahdestaan) oli mitata sopivan kokoinen alue varvikkoon ja kuoria maan pintakerros pois. Paljun paikaksi valikoimme saunan ja järven välissä olevan luonnontilaisen pläntin. Siinä oli varvikon lisäksi nykyisten puiden ja jo aiemmin kaadettujen puiden juuria, joiden poistaminen oli paikka paikoin kovinkin työlästä. Käytössä olivat lapioiden lisäksi niin kirves kuin vesurikin. Samana iltana saimme apujoukkoja, kun jo vuosien varrella useampaan kertaan mökillä ahertanut Metsuri saapui työkaluarsenaalinsa ja ammattitaitonsa kanssa, unohtamatta tietenkään rouvaansa, koiraansa ja asuntovaunuansa. 

                   

                       

Työpäivä alkoi soran hakemisella. Jälleen kerran tuli kiiteltyä näppärän lyhyttä soranhakumatkaa. Edellisenä päivänä kuorimamme ympyrän päälle leviteltiin ensin huolellisesti suodatinkangas ja sen päälle sorapatja. Olimme tuoneet aiempaa hiekka-auton jälkien paikkausta varten isoja kiviä, joita hyödynnettiin paljun perustuksissa sorapatjan reunoilla. Kaminan alle ahertajat rakensivat muutaman vuoden takaisen kiveysoperaation jäljiltä jääneistä pihakivistä kunnon alustan. Kun nuo perustukset oli tehty, nostimme porukalla paljun paikalleen. Kamina piti vielä kiinnittää paljuun ja tässä vaiheessa huomattiin, että yksi oleellinen tulppa puuttui paketista. Jälleen soitto paljufirmaan, josta lupasivat sen toimittaa pikaisesti. Tässä yhteydessä Penkkiurheilija tinkasi hyvitykseksi paketillisen vedenpuhdistustabletteja. Koska oli kiire päästä testaamaan kylpytynnyriä ja oli muutenkin käytävä hankkimassa tarvikkeita, kuten poistoletku ja siihen liittimiä yms., Penkkiurheilija osti vain muutaman hassun euron arvoisen tulpankin. Etenkin, kun ei voinut olla varma kuinka monta viikkoa se alkuperäinen puuttunut tulppa seikkailisi ennen kuin päätyisi meille saakka. Yllättäen se olikin haettavana Matkahuollosta jo seuraavana päivänä. Että jotkut tuotteet näemmä toimitetaan pikaisestikin tuossa firmassa.

                     

Ahkerat työihmiset alkoivat välittömästi saatuaan paljun toimintakuntoon rakentaa paljulle johtavaa siltaa ja saunan terassilta jatkuvaa alaterassia. Pääsimme kylpemään kiipeillen keskeneräisen terassirakennelman kautta, mutta se ei haitannut lainkaan. Palju osoittautui heti ensikylpemältä nappiostokseksi. Sinne jäivät raatajien lihasvaivat ja lämpimässä vedessä kelluskellessa tunsi olonsa epätodellisen kepeäksi.

                     

                      

Seuraavana päivänä rakentajat jatkoivat terassintekoa ja minä irrotin saunalta rantaan johtavien portaiden alimmat lonksuvat laatta-askelmat. Lapioin soraa niiden entiselle paikalle ja asettelin laatat uudestaan suoremmin. Terassinrakentajien pienellä avustuksella sain tasanteen tehtyä. Ladoin lopuksi luonnonkiviä kummallekin puolelle laattoja.

                      

                     

Paljualue terasseineen valmistui nopeammin kuin sitä edeltävä prosessi oli antanut ymmärtää. Minun tehtäväkseni jäi vielä asetella kiviä entisen porraslaatan vierustalle ja sopiviin kohtiin portaiden ja terassin tuntumaan. Tuo vanha laatta asetettiin näppärästi johtamaan kulkua saunan alaterassilta aitan ja parkkipaikan suuntaan. Tuota kulkuväylää pitkin puiden hakeminen sujuu helposti. Penkkiurheilija ja Metsuri kohensivat vanhoja rantaan vieviä portaita ja uusivat myös mökin suuntaan menevien portaiden alimman askelman jo lahoamaan päässeen parrun. 

                           

Rakennelmat onnistuivat erinomaisesti! Tarkoitus oli samaan syssyyn vielä uusia saunan yläterassi, jonka maalasimme toisena kesänämme, mutta jonka maali ei ole pysynyt hyvänä. Emme kuitenkaan ehtineet aloittaa sitä urakkaa, koska saunaremontti vei loppuloman työajan tehokkaasti. Mutta sepä onkin taas oma juttunsa se!

Paljuhommia osa 1

Olen käynyt elämäni aikana (ennen tätä kesää) muutaman kerran paljussa ja ne kylpemiset ovat olleet sangen miellyttäviä. Koska Suomen kesäsäät ovat pääsääntöisesti olleet melkoisen vaihtelevia, uimavedet ovat usein lämmenneet hitaanpuoleisesti. Aikamoisena vilukissana en viihdy kylmässä vedessä alkuunkaan. Vesi tuntuu minusta kylmältä, jos se on alle 20-asteista. Viileää se on vielä siitä muutamaa astetta lämpimämpänäkin, mutta tuossa vaiheessa uiminen on jo sentään mahdollista, ainakin joissakin tilanteissa. Monena vuonna mökkijärven vesi on lämmennyt uimakelpoiseksi vasta heinäkuussa. Tosin kahtena viime vuotena on ollut poikkeuksellisen lämmintä vettä varhain - toissa vuonna kävin uimassa jo toukokuussa, mikä on kertakaikkisen hämmästyttävää!

Noh, tämän alkusepustuksen jälkeen lienee ilmiselvää miksi olen toivonut paljua meidän mökin pihamaalle. Koskapa myös Penkkiurheilija on mielistynyt paljuihin, päätimme jo viime vuonna tämän kesän olevan sopiva ajankohta laittaa moinen kapistus somistamaan pihapiiriä. Selailimme paljusivustoja ja kuuntelimme suosituksia tutuilta. Päädyin tilaamaan paljun työkaverini suosittelemasta firmasta. Tein tilauksen toukokuussa ja sain tilausvahvistuksen saman tien sähköpostiin. Siinä luvattiin olla yhteydessä tarkemmin toimitusajasta. Odottelin lähes viikon ennenkuin soitin asiakaspalveluun. Useammankin kerran, koska puhelimeen ei vastattu. Tuntui oudolta ja pahat aavistukset tulivat mieleeni. Ei kai firma vain ole mennyt konkurssiin tänä kummallisena koronakeväänä? Päätin kuitenkin odotella vielä viikonlopun yli ja soittaa uudestaan kesäloman alettua maanantaina mökiltä. En kuitenkaan ehtinyt soittaa, kun minulle soitettiin ja kerrottiin toimitusajan olevan 4 VIIKKOA. Aivan järisyttävää! Olin kuvitellut, että kun tilauksestani oli jo kulunut viikko, palju ilmestyisi hetkenä minä hyvänsä mökkipihaan. Mutta ei, vielä kolme pitkää viikkoa pitäisi siis odotella. Ja mikä pahinta, se tulisi vasta juhannuksen jälkeen. Olin kyllä vihainen. Jopa niin vihainen, että jonkin aikaa tuntui kuin koko kesä olisi pilalla. Onneksi juuri tämä kesäkuu oli ennätyslämmin ja uimavedet lämpenivät jo ennen juhannusta sinne parinkympin paremmalle puolelle. Ja onneksi keksimme muutakin puuhaa mökkipihassa, joten emme jääneet toimettomiksi tämän vuoksi.

Kun tuo neljä viikkoa oli kulunut, arvelin toiveikkaana paljun tulevan saman tien. Mitä vielä! Mitään ei kuulunut. Jälleen soitto ko. firmaan. Sieltä lupailtiin lähetyksen onnistuvan luultavasti SEURAAVALLA viikolla! Tässä vaiheessa jo kyselin (ehkäpä aavistuksen verran jo kireänä) toimittavatko he tavarat tilausjärjestyksessä vai onkohan heillä jokin muu systeemi. Minulle vakuuteltiin, että kyllä tilausjärjestys on myös toimitusjärjestys. Hassua kyllä, puhelua seuraavana päivänä sain sähköpostiviestin, jossa kerrottiin paljun jätetyn Postin kuljetettavaksi ja kerrottiin, että minuun ollaan yhteydessä toimituksen saapuessa. Olimme lähteneet tuolloin jo kesäkuun treffeille saaristoa kietämään, joten tuon tuosta kurkistelin reissussa puhelinta, josko minulle olisi soitettu ajon aikana. Ei ollut. Sähköpostiviestin ohessa oli seurantakoodi, joka ei kuitenkaan toiminut.

Palasimme siis reissulta taas mökille ja koska seurantakoodi ei edelleenkään toiminut, Penkkiurheilija otti vuorostaan puhelimen käteensä ja soitti paljufirmaan. Siellä kerrottiin paljun todella jätetyn Postin kuljetettavaksi ja ihmeteltiin miksi seurantakoodi ei toimi. He alkoivat selvittää asiaa ja pikaisesti kävikin ilmi, että Postin päässä joku oli mokannut ja unohtanut aktivoida linkin. Selvisi, että palju oli jo viidenkymmenen kilometrin päässä mökistä. Lähdimme kauppaan ja palattuamme sieltä sain soiton, että palju olisi minuutin kuluttua pihassa. Postilla oli kova ruuhka, joten kuljetus oli annettu paikallisen kuljetusyrittäjän hoidettavaksi ja homma alkoi vihdoin luistaa. Lähes viisi viikkoa tilauksesta palju oli vihdoin mökkipihassa. 

                   

Ymmärrän oikein hyvin, että koronakeväänä muutama muukin oli hoksannut tilata paljun. Ymmärrän, että tilaukset kasautuivat ja toimitukset viivästyivät tästä johtuen. Ymmärrän senkin, että firma ei voinut tehdä riittävää määrää paljuja, koska alihankkija ei kyennyt tilanteesta johtuen toimittamaan komponentteja. Mutta sitä minä en ymmärrä, että asiakaspalvelusta ei KERTAAKAAN pahoiteltu viivästymistä tai soiteltu väliaikatiedotetta. Minut olisi melko helppo lepytellä pahoittelemalla kokemaani vääryyttä tai tässä tapauksessa force majeure -tilannetta.

Karavaanarikierrosta

Heinäkuun treffit siis olivat ja menivät, mutta reissu jatkui vielä tuonkin jälkeen.

Hossasta ajelimme Kuusamon suurpetokeskuksen (melkoinen pettymys!) kautta kohti Pudasjärveä ja tarkemmin siellä Penkkiurheilijan lapsuudenkesien mökkipaikkaan Iijoen rannalla. Oman mökinoston jälkeen olemme ehtineet sinne vain pari kertaa, mutta aiemmin olemme lomailleet siellä kymmeniä kertoja. Sää suosi meitä muutaman päivän oleskelumme ajan, joten hirmuisia hyttyslaumoja emme näinä aurinkoisina päivinä kohdanneet, vaikka olihan niitä silti ihan liikaa aina iltaisin. Muistinkin taas, miksi inhoan hyttysiä niin paljon!

                    

                    

Haaveeni on ollut käydä joskus Hailuodossa ja nyt, kun olin jo tehnyt yhden luotolaisen tikkuröijyn ja olin neulomassa hyvän matkaa toista, oli aika toteuttaa haave. Ajoimme Pudasjärveltä Oulunsaloon, jonne jätimme vaunun, jotta saarella liikkuminen olisi ketterämpää, emmekä aikoneet yöpyä Hailuodossa.

Matkalla pysähdyimme Kiiminkiin häihin. Tällä kertaa häät olivat virtuaaliset ja tapahtuma oli Keski-Suomessa. Pikkusiskoni ja hänen miehensä viettivät supersuloiset häät, joissa isämme toimitti vihkimisen ja hääparin äidit olivat todistajina. Sulhasen kaksi kaveria toimi kuvaajina ja teknisinä asiantuntijoina, jotta vihkiminen näkyi kaikille meille netin kautta reaaliaikaisesti. Häät pidettiin pienessä kesäkirkossa ja intiimi tunnelma välittyi uskomattoman hyvin videon välityksellä. Nenäliinoja kului runsaasti vihkimistä seuratessa.

                    

Hailuodon lautta osoittautui vielä lauantai-iltapäivälläkin yllättävän ruuhkaiseksi. Kun saavuimme lauttasatamaan, siellä oli jo pitkä jono. Kaikki autot eivät mahtuneet seuraavaan lauttaan ja me olimme rannalle jääneiden joukossa. Vajaan tunnin odottelun jälkeen lähteneellä lautalla myös me pääsimme saarelle. Ajelimme Hailuodon halki Marjaniemeen, jossa käyskentelimme rannalla aurinkoisessa, mutta kovin tuulisessa säässä ottaen valokuvia ja ihastellen luontoa. Hyvin sopi luotolainen kantajineen saaristomiljööseen! Koska olimme liikkeellä verraten myöhään, saaren käsityöläispuodit ja kalakaupat eivät olleet enää auki. Niinpä en päässyt näkemään olisiko luotolaisneuleita ollut myynnissä ja jos olisi ollut, millä hinnalla. Kävimme syömässä Näköalaravintola Aavassa, jonka ruuat maistuivat meille erinomaisesti. Ravintolassa oli melko täyttä, mutta satuimme saapumaan juuri sopivassa välissä ja pääsimme suoraan pöytään, vaikka emme olleet tehneetkään pöytävarausta. Ihmeen paljon saarella olikin vierailijoita. Kaikissa kalastajakylän pienissä mökeissä oli väkeä ja sataman matkaparkissa oli lukuisia asuntoautoja ja -vaunuja. 

                     

                    

Paluumatkalla lauttasatamaan kävimme etsimässä muutaman kätkön ja katsomassa Hailuoto Organumin, betonista rakennetun kolmiosaisen tilataideteoksen, jonka sisäosissa oli huikea akustiikka. Innostuimme hiukan kokeilemaan erilaisia ääniä ja säveliä - komealta kuulosti! Lauttajono oli jälleen pitkä, mutta tällä kertaa päästiin seuraavana lähtevän kyytiin. 

                    

Haimme vaunun ja lähdimme ajamaan länsirannikkoa pitkin kohti etelää. Yövyimme puskaparkissa Raahen eteläpuolella hienoissa merimaisemissa. Aamulla jatkoimme taas matkaa poiketen ensin Kokkolaan, jossa jalkauduimme joksikin aikaa Neristanin puutaloja ihastelemaan ja sitten Pietarsaareen, jossa teimme tällä kertaa vain ajelukierroksen ympäri kaupunkia. Lounastauon pidimme Kaskisissa, jossa lämmitimme arkisen pinaattikeiton syöden sen kuitenkin upealla merenrantapaikalla. Tästäkään pikkukaupungista emme oikeastaan nähneet muuta, kun matka jatkui kohti Kristiinankaupunkia. Siellä majoituimme leirintäalueelle ja lähdimme katsomaan kaupunkia kävellen. Löysimme kierroksellamme useita kätköjä ja viehättäviä puutalokortteleita. Tiistaina ajelimme kotiin, jotta pääsimme jo seuraavana päivänä jälleen mökille.

                     

Nämä länsirannikon pikkukaupungit ovat tähän asti olleet minulle täysin tuntemattomia paikkoja. Tämän pikaisen reissun jälkeen heräsi mielenkiinto lähteä joskus hiukan pidemmäksikin aikaa näille seuduille tutkailemaan tarkemmin paikallisia nähtävyyksiä. Ehkä vielä jonain kesänä!