Yleensä olen reissuilla lukenut ahkerasti matkaopaskirjoja ja etsinyt niistä tietoa kunkin paikan historiasta, nähtävyyksistä, liikkumisesta jne. Tällä kertaa Tytär toimi asiantuntevana, kokemusperäisenä paikallisoppaana. Pääsin itse paljon helpommalla, mutta toisaalta nyt en oikein oppinut edes metrolinjoja ja -asemia, vaikka linjoja onkin vain neljä ja käyttämiämme asemiakin alle kymmenen. Samoin kartan hahmottaminen jäi vähän vaiheeseen. Ensi kerralla sitten ehkä paremmin. Tuohon kaupunkiin olisi nimittäin mukavaa palata vielä joskus.
Toisen reissupäivän päätimme pyhittää ostoksille. Ostaessaanhan ihminen on onnellisimmillaan, vai onkohan sittenkään? Suuntasimme kaupungin ulkopuolella sijaitsevaan Freeport Outletiin, joka mainittiin eräässä lähteessä Euroopan suurimmaksi outlet-ostoskeskukseksi. Syksyn Lontoon-reissullamme kävimme vastaavanlaisessa, enkä kyllä osaa hahmottaa kumpi oli suurempi, joka tapauksessa valtavia kumpainenkin! Alunperin meillä oli tarkoitus kulkea päämääräämme bussilla, mutta pahaksi onneksi bussi pyyhälsi juuri neniemme edestä ja seuraava olisi lähtenyt lähes kahden tunnin kuluttua. Päätimmekin mennä taksilla, koska taksikyydin hinta Portugalissa on hyvinkin eri luokkaa kuin Suomessa, eikä siis verottanut matkakassaa kohtuuttomasti. Outlet sijaitsi joen toisella rannalla ja sinne päästäksemme meidän piti tietenkin ylittää joki - yllätys yllätys, Euroopan pisintä siltaa pitkin! Vasco da Gama -silta on 17 km pitkä, joten kyllä - pidempi kuin Raippaluodon silta (Suomen pisin, n. 1 km) ja pidempi kuin sekä Öölannin silta (6 km) että Juutinrauman silta (yli 7 km). Kaikkia näitähän olemme siis ajelleet lomareissuillamme, kuten myös Suomen lyhimmän joen, Kuokanjoen yli (montakin kertaa). Mainittakoon, että vuoteen 1998 saakka Öölannin silta oli Euroopan pisin. Tuolloin siis Vasco da Gama -silta avattiin. Yhtä kaikki, pääsimme ostoskeskukseen ja teimme ihan hyviä ostoksia, etenkin Adidaksen myymälässä. (Ja sillalla huristelu oli, noh, ihan samanlaista kuin millä tahansa sillalla, kesti vain pidempään kuin koskaan aiemmin.)
Toisen reissupäivän päätimme pyhittää ostoksille. Ostaessaanhan ihminen on onnellisimmillaan, vai onkohan sittenkään? Suuntasimme kaupungin ulkopuolella sijaitsevaan Freeport Outletiin, joka mainittiin eräässä lähteessä Euroopan suurimmaksi outlet-ostoskeskukseksi. Syksyn Lontoon-reissullamme kävimme vastaavanlaisessa, enkä kyllä osaa hahmottaa kumpi oli suurempi, joka tapauksessa valtavia kumpainenkin! Alunperin meillä oli tarkoitus kulkea päämääräämme bussilla, mutta pahaksi onneksi bussi pyyhälsi juuri neniemme edestä ja seuraava olisi lähtenyt lähes kahden tunnin kuluttua. Päätimmekin mennä taksilla, koska taksikyydin hinta Portugalissa on hyvinkin eri luokkaa kuin Suomessa, eikä siis verottanut matkakassaa kohtuuttomasti. Outlet sijaitsi joen toisella rannalla ja sinne päästäksemme meidän piti tietenkin ylittää joki - yllätys yllätys, Euroopan pisintä siltaa pitkin! Vasco da Gama -silta on 17 km pitkä, joten kyllä - pidempi kuin Raippaluodon silta (Suomen pisin, n. 1 km) ja pidempi kuin sekä Öölannin silta (6 km) että Juutinrauman silta (yli 7 km). Kaikkia näitähän olemme siis ajelleet lomareissuillamme, kuten myös Suomen lyhimmän joen, Kuokanjoen yli (montakin kertaa). Mainittakoon, että vuoteen 1998 saakka Öölannin silta oli Euroopan pisin. Tuolloin siis Vasco da Gama -silta avattiin. Yhtä kaikki, pääsimme ostoskeskukseen ja teimme ihan hyviä ostoksia, etenkin Adidaksen myymälässä. (Ja sillalla huristelu oli, noh, ihan samanlaista kuin millä tahansa sillalla, kesti vain pidempään kuin koskaan aiemmin.)
 |
| Kuva lainattu http://www.roadtraffic-technology.com/projects/vasco-da-gama/vasco-da-gama4.html |
Osteltuamme aikamme, palasimme Lissaboniin. Tällä kertaa ihan bussilla. Suuntasimme seuraavaan ostosparatiisiin: Colombo-kauppakeskukseen. Tytär muisteli tämän olevan Euroopan suurin kauppakeskus, mutta Google-haulla tuon tittelin nappaisi kyllä Westfield Stratford City Lontoossa. Jostain syystä olen nyt jumittunut tuohon "Euroopan suurin" -moodiin, mutta kerrankos sitä kilpaillaan suuruudesta ja mahtavuudesta.
Tämä Colombo sijaitsi kivenheiton päässä Tyttären Lissabonin kodista. Vieressä on myöskin maineikkaan lissabonilaisseuran Benfican kotistadion Estádio da Luz. Arvannette varmaan ketkä neljä perheenjäsentämme halusivat välttämättä tutustua stadioniin opastetulla kierroksella? Penkkiurheilija ja nuoriso kiertelivät tunnin verran mm. pelaajien aromikkaissa pukuhuoneissa ja edellisillan Portugali - Viro ystävyysottelun jälkeen järjettömän roskaisessa katsomossa. Mielenkiintoista oli ollut. Minä käytin mieluummin aikani istuskelemalla Siskon ja siskontyttären kanssa ulkona rupattelemassa ja tarkkailemassa paikallisen puutarhapalstaviljelijöiden touhuja.
Illan huipennuksena vierailimme Tyttären kotona. Hän löysi harjoittelunsa alkessa viime tingassa asunnon aivan läheltä sairaalaa, jossa suorittaa harjoittelunsa. Viime tinka johtui, ei suinkaan säntillisestä Tyttärestä, vaan portugalilaisen elämänmenon letkeydestä, jossa kaikki ei ole aina "ihan justiinsa", eikä asioita pidä huolehtia kauas eteenpäin (kuten vaikkapa viikon päähän). Asunnon omistaa Mama, joka iloitsi saadessaan vihdoin tyttären itselleen, kaksi aikuista poikaa hänellä jo olikin ennestään. Tämä kuvastaa hyvin vuokranantajan ja vuokralaisen suhdetta, joka oli silminnähden lämmin ja läheinen. Mamasta ja Tyttären värikkäistä seikkailuista Portugalissa voi lukea lisää tästä blogista. Meidän seikkailumme puolestaan jatkui vielä yhden päivän ajan. Se onkin taas uuden postauksen väärti se.
 |
| Näkymä Tyttären kodista Colombon suuntaan. |
Illan huipennuksena vierailimme Tyttären kotona. Hän löysi harjoittelunsa alkessa viime tingassa asunnon aivan läheltä sairaalaa, jossa suorittaa harjoittelunsa. Viime tinka johtui, ei suinkaan säntillisestä Tyttärestä, vaan portugalilaisen elämänmenon letkeydestä, jossa kaikki ei ole aina "ihan justiinsa", eikä asioita pidä huolehtia kauas eteenpäin (kuten vaikkapa viikon päähän). Asunnon omistaa Mama, joka iloitsi saadessaan vihdoin tyttären itselleen, kaksi aikuista poikaa hänellä jo olikin ennestään. Tämä kuvastaa hyvin vuokranantajan ja vuokralaisen suhdetta, joka oli silminnähden lämmin ja läheinen. Mamasta ja Tyttären värikkäistä seikkailuista Portugalissa voi lukea lisää tästä blogista. Meidän seikkailumme puolestaan jatkui vielä yhden päivän ajan. Se onkin taas uuden postauksen väärti se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti