Luvattu mikä luvattu

Penkkiurheilija lupasi heikkona hetkenään (kenties tyytyväisenä mökkisaunan löylyistä, leppeästä mökkitunnelmasta ja/tai ihanasta vaimosta), että hänen vuoronsa uurastaa alkaa sitten, kun on aika remontoida. Minä kyllä muistan tuollaiset sanomiset taatusti tarkkaan! Vaikka työkavereilleni kehuskelinkin, että tänä kesänä minä lepäilen ja Penkkiurheilija raataa, en sentään ole ollut niin julma. Lissabonin reissusta voimaantuneina lähdimme mökille. Mukana oli lapsityövoimaa, joista toinen (Poika) tiesi alunperinkin tulleensa palkatuksi maalauspuuhiin mökkimaisemiin. Toinen (Kuopus) puolestaan hoksasi ansaintamahdollisuuden vasta isoveljen ynnäillessä työtuntejaan ja ansioitaan toisena päivänä ja liittyi hänkin junioriproletariaattiin. 

Remontissa rakentaminen alkaa purkamisesta. Vaikka purkaminen yleensä melko nopeaa onkin, sen huono puoli on, että kaikki purettu pitää sijoittaa jonnekin. Tässä tapauksessa purkamisesta syntyi vielä sellaistakin lisätyötä, että kaiteiden eri osat irrotettiin toisistaan ja aika jäätävä määrä nauloja niihin olikin aikoinaan isketty. Pula-ajan tapaan kaikki vaan hyötykäyttöön, elikkäs polttopuiksi! Paitsi naulat. Niitä on nyt niin paljon, että voisimme perustaa vaikka vanhoihin nauloihin erikoistuneen rautakaupan! Tuota liikeideaa täytynee vielä hiukan mutustella, niinkuin sitäkin kesäisin toimivan kolmihenkisen maalausfirman perustamista. Sen verran vikkelästi siveltimet liikkuivat (ainakin sinä iltana, jona oli luvattu ahkerasta uurastuksesta ekstrapalkkioksi kebabit), että firman avulla voisi poutaisena kesänä lyödä rahoiksi.

Miten niin muka pikkutarkka?

Ideana siis on vaihtaa terassin kaiteet ja kannatinpylväät uusiin. Pylväitä oli yhteensä kymmenen kappaletta, ja osa niistä vaati irrotakseen terassilautojenkin irroittamista. Ei siis mitään huippunopeaa puuhaa! Samaan aikaan kaideremontin kanssa mökki, aitta ja sauna ensin pestiin maalipesuaineella (tämä tuli tehtyä kyllä aikamoisen hutiloiden, mikä näin jälkikäteen mainittakoon) ja sitten maalattiin kauttaaltaan. Tämä työ on vielä tällä hetkellä osin kesken. Sekä aika että maali loppuivat. Kumpaakin on luvassa lisää ensi viikolla. 

"Kyllä laps o vaa soma nukkuessaa ja työskennellessää" sanoo vanha sananlasku Etelä-Savosta. Niin samaa mieltä, vaikka tuo sananlasku taisi syntyäkin vasta muutama päivä sitten. Totta puhuen tuolla telineillä roikkuessamme Poika valitteli työn rankkuutta (vaikka onkin vaihtelua jakelujuniorin arkeen), josta pääsimmekin keskustelemaan siitä, millaista vaikkapa sata vuotta sitten monen hänen ikäisensä suomalaisnuoren elämä on ollut. Tai millaista on monen paljon nuoremman lapsen elämä tälläkin hetkellä jossain etäällä. Työnteko ei ole kaikille vapaaehtoista eikä siitä maksettava korvaus edes millään muotoa verrattavissa tähän Pojan kesäduuniin. Yhden asian uskon Pojan ja Kuopuksen oppineen näiden muutaman päivän aikana: "Hei, sellaiseen karheaan kohtaan, tiedättehän, pitää laittaa oikein tooosi paljon maalia!"