Tytär tiesi, että viimeisenä reissupäivänämme vietetään Portugalin kansallispäivää. Lissabonin kaupungin nettisivuilla oli maininta ko. päivästä ja siitä, kuinka liikennettä rajoitetaan juhlallisuuksien vuoksi. Tarkempaa tietoa siitä, mitä tapahtuisi ja missä, oli kuitenkin vaikeaa löytää. Koska sää oli edelleen lämmin (joskaan ei enää helteinen kuten ensimmäisenä päivänä), päätimme lähteä junalla Belémiin. Kaupunginosa on kuin onkin saanut nimensä ihan siitä alkuperäisestä Beetlehemistä. Kuuluisimpana nähtävyytenä alueella on Unescon maailmanperintökohteenakin tunnettu Belémin torni. Rannassa sijaitsi myös löytöretkeilijöiden patsas. Nuorimmainen matkalainen on erittäin innokas linna-, museo- ja näkötornifani, joten yhteen torniin sentään nousimme, siis tuohon löytöretkeilijöiden muistoksi pystytettyyn. Upeat näköalat sieltä olikin moneen suuntaan.
Kuljettuamme rantaa eteenpäin kohti Belémin tornia huomasimme väkijoukkoja, panssarivaunuja, sotalaivoja ja sotilaita. Kuulimme ja näimme ammuntaa merellä. Eräällä suurella nurmiaukealla oli sotilaita, jotka tähyilivät taivaalle. Liityimme tähyilijöiden joukkoon ja kyllä kannattikin. Ylhäällä korkeuksissa oli helikopteri, jonka sisuksista hyppäsi useita laskuvarjohyppääjiä. Kova tuuli vaikeutti heidän alastuloaan, mutta melko hallitusti kaikki pääsivät alas ja yhtä lukuunottamatta osuivat nurmikollekin. Tämä yksi raukka oli syöksyä mereen, mutta sai kuin saikin ohjattua itsensä kuivin jaloin alas.
Belémissä on paljon hienoja vanhoja rakennuksia, joista erityisesti Hieronymuksen luostari kiinnitti huomiomme. Kyseiseen luostariin (Unescon maailmanperintökohde muuten tämäkin) liittyy makea tarinakin: siellä on kehitelty leivonnaisresepti Pastéis de Belém, joita myydään läheisessä Pastéis de Belém -kahvilassa. Tarina kertoo, että leivonnaisresepti sai alkunsa, kun luostarissa oli valtavasti ylijääneitä kananmunan keltuaisia. Valkuaisia kun käytettiin nunnien esiliinojen tärkkäämiseen. Samantapaisia leivoksia (Pastéis de nata) myydään kaikkialla Lissabonissa kahviloista ja pastelerioista supermarketteihin, mutta alkuperäisellä reseptillä leivottuja vain kyseisessä kahvilassa. Juuri sillä hetkellä ei tuntunut tärkeältä jonottaa tiskille ostamaan originaaleja leivoksia, mutta nyt harmittaa. Toki maistoimme niitä kopioita, jotka nekin olivat maukkaita, mutta tämäkin makuelämys jää seuraavan reissuun!
Kuljettuamme rantaa eteenpäin kohti Belémin tornia huomasimme väkijoukkoja, panssarivaunuja, sotalaivoja ja sotilaita. Kuulimme ja näimme ammuntaa merellä. Eräällä suurella nurmiaukealla oli sotilaita, jotka tähyilivät taivaalle. Liityimme tähyilijöiden joukkoon ja kyllä kannattikin. Ylhäällä korkeuksissa oli helikopteri, jonka sisuksista hyppäsi useita laskuvarjohyppääjiä. Kova tuuli vaikeutti heidän alastuloaan, mutta melko hallitusti kaikki pääsivät alas ja yhtä lukuunottamatta osuivat nurmikollekin. Tämä yksi raukka oli syöksyä mereen, mutta sai kuin saikin ohjattua itsensä kuivin jaloin alas.
Belémissä on paljon hienoja vanhoja rakennuksia, joista erityisesti Hieronymuksen luostari kiinnitti huomiomme. Kyseiseen luostariin (Unescon maailmanperintökohde muuten tämäkin) liittyy makea tarinakin: siellä on kehitelty leivonnaisresepti Pastéis de Belém, joita myydään läheisessä Pastéis de Belém -kahvilassa. Tarina kertoo, että leivonnaisresepti sai alkunsa, kun luostarissa oli valtavasti ylijääneitä kananmunan keltuaisia. Valkuaisia kun käytettiin nunnien esiliinojen tärkkäämiseen. Samantapaisia leivoksia (Pastéis de nata) myydään kaikkialla Lissabonissa kahviloista ja pastelerioista supermarketteihin, mutta alkuperäisellä reseptillä leivottuja vain kyseisessä kahvilassa. Juuri sillä hetkellä ei tuntunut tärkeältä jonottaa tiskille ostamaan originaaleja leivoksia, mutta nyt harmittaa. Toki maistoimme niitä kopioita, jotka nekin olivat maukkaita, mutta tämäkin makuelämys jää seuraavan reissuun!
Summa summarum: Lissaboniin täytyy vielä ehdottomasti tulla uudestaan! Ei ainoastaan vain, koska siellä on niin paljon kaikkea Euroopan suurinta ja mahtavinta (kauppakeskus Colombokin jäi Primarkia lukuunottamatta lähes täysin koluamatta), vaan koska paljon jäi vielä näkemättä ja kokematta. Sitäpaitsi Mama lupasi, että kun seuraavan kerran tulemme, hän jättää meille käyttöön koko asuntonsa. Melkoista vieraanvaraisuutta, sanon minä. Kiitos rakkaalle Tyttärelle oppaana olosta ja kaikista järjestelyistä! Oli mukavaa käydä "uudessa kotimaassasi".
Tällaisen reissun jälkeen luulisi olevan virtaa remontoida vaikka koko mökki lattiasta kattoon. Aloitetaan kuitenkin varovaisesti terassin kaiteiden uusimisesta ja rakennusten maalauksesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti