Tässä opettajan ammatissa on runsaasti hyviä puolia. Mutta on niitä varjopuoliakin. Yksi niistä on koulun loppumisen tienoille ajoittuva töiden tihentymä, joka loppuu kuin seinään suvivirren viimeisten sävelten myötä. Normivuonna deadline on hallittavissa suht helposti, mutta jos opepariskunnan lapsi sattumoisin valmistuu ylioppilaaksi, yhtäkkiä ollaankin kyynärpäitä myöten työn touhussa aamusta iltaan. Syytönhän se lapsi on vanhempiensa ammatinvalintaan (ja ylipäätään mihinkään vanhempiinsa liittyvään), joten juhlat järjestetään samalla tarmolla, jolla kuka tahansa muukin vanhempi mihin tahansa ajankohtaan hyvänsä. Mutta jos voisi toivoa, valkolakkia voitaisiin juhlia vaikkapa viikko perusopetuksen päättymisestä.
Koska meneillään on yksi vuoden kiireisimmistä ajankohdista, blogikin on päivittynyt sangen tahmeasti. Toinen syy tähän on se, että olen saavuttanut reaaliaikaisen tilanteen ja kun ei olla nyt pieneen hetkeen käyty mökillä, ei oikein löydy samaan tahtiin kirjoittamistakaan. Ensi viikolla lähdetään vanhimman tyttären luokse Lissaboniin. Tytär on ollut siellä kolmisen kuukautta opiskelijavaihdossa ja käymme katsomassa hänen nykyisiä ympyröitään siellä ennenkuin hän palaa takaisin koti-Suomeen. Mökille mennään seuraavan kerran viikon kuluttua. Sitä ennen pitäisi varmistaa mökin tuleva väri värikartoista. Aitta saa olla koekaniinina värin suhteen. Ennen mökin ja saunan maalaamista Penkkiurheilija on luvannut uudistaa terassien kaiteet hiukan nykyistä pelkistetymmiksi. Toivotaan, että ilmatkin lämpenevät siihen mennessä. Juuri nyt on kylmä tuuli ja aurinko pilkahtelee vain ajoittain pilviverhon takaa. Kuitenkin - loma!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti