Joululomalla

Heti joulunpyhien jälkeen lähdettiin tyttärien kanssa katsomaan mitä kuuluu talvimökille. Lauha alkutalvi ei ollut vielä aikaansaanut pysyvää lunta, mutta juuri joulun aikaan alkoi sentään pakastaa. Penkkiurheilijan haaveena oli ollut päästä luistelemaan peilikirkkaalle jäälle omalla järvellä. Se haave olikin vähällä toteutua. Kun lähdimme mökille, Penkkiurheilija aikoi pakata luistimet mukaansa. Muistuttelin kuitenkin häntä, että fysiikan lait ovat edelleen voimissaan. Jäätyminen ei tapahdu ihan hetkessä, ainakaan järven jäätyminen ihmistä kantavaksi. Kun päästiin mökille, havaittiin kyllä jäätymisen alkaneen, mutta kuten arvata saattaa, jään paksuus oli rannassakin vasta korkeintaan muutamia senttejä. Tämä oli tietenkin hyvä käyttövesien saamisen kannalta. Avanto oli helppo tehdä.

Mökin lämpeneminen kutakuinkin nolla-asteisesta pariinkymmeneen asteeseen kesti useamman tunnin. Lähdimme mökiltä jo seuraavana iltana ja totesimme, että talvisaikaan järkevä oleskelun minimikesto lienee vähintään parin vuorokauden verran. Nyt kävi nimittäin niin, että juuri kun lämpötila alkoi tasaantua, pakkasimme kamppeemme ja lähdimme kotiin. Seuraavaa käyntikertaa kaavailtiin hiihtolomalle helmikuun puoliväliin.

Jäähyväisiä

Syysloman päätyttyä pakkasimme kuivamuonat (joitakin säilykkeitä lukuunottamatta) sekä pesuaineet kotiin otettaviksi. Keräsin kaikki kynttilät tiiviiseen laatikkoon, jotta mökissä talven aikana mahdollisesti majaileville hiirille jäisi mahdollisimman vähän ravintoa. Vedimme veneen maalle ja käänsimme sen kumoon talven ajaksi. Ylipäätään yritimme tehdä huolellisesti kaiken tarvittavan, jotta mökki talvehtisi parhaalla mahdollisella tavalla. Hyvästelimme mökin ja koko mökkimaiseman haikeina ja totesimme, että sen lisäksi, että mökki osoittautui oikein sopivaksi meille, koko kesä oli ollut erityislaatuinen.

Syksyyn liittyy aina jotain surumielistä ja haikeaa, mutta tämän kesän jälkeen tunne oli aiempaa voimakkaampi. Merkillisellä tavalla jo yhden kesän aikana ehti kiintyä tähän paikkaan ja maisemaan. Toisaalta tieto siitä, että seuraavasta kesästä on mahdollista tulla yhtä hieno, ellei jopa vieläkin upeampi, vähensi ankeutta. 

Monenlaista muutosta ehdittiin jo tehdä ensimmäisen kesän aikana ja talvellahan on aina on mahdollisuus haaveilla ja suunnitella tulevia. Edelliset omistajat olivat olleet mökillä myös talvella. Sähkölämmitys ja varaava takka mahdollistavat mökin käytön pakkasellakin. Saunan pukuhuoneen katossa on infrapunalämmitin, jonka tarpeellisuutta hämmästelin kesällä. Penkkiurheilija viisaana miehenä selitti sen lämmittävän talvella nopeasti pukuhuonetta. Varastosta löytyi pilkkimiseen liittyvää rekvisiittaa sekä potkuri ja lumikola (niitä taisi olla ihan kaksin kappalein), joten talvivarustustakin löytyy. Etukäteen emme varsinaisesti päättäneet talvimökkeilystä suuntaan tai toiseen, mutta sen päätimme, että käymme ainakin katsomassa mökkiä jossain vaiheessa talvea.

Lokakuussa illat pimenivät jo varhain. Vaikka enemmän järki-ihmiseksi itseni laskenkin, totaalinen pimeys metsän keskellä tihensi askelia miltei juoksuksi sauna- ja huussireissuilla. Erityisen mukavalta tuntui istua sisällä takan ääressä pimeyden (ja kaiken pelottavan) pysytellessä ulkopuolella. Kylläpä vaan oli muuten erinomainen juttu, että mökki oli sähköistetty! Pisteet siitä Penkkiurheilijalle, jonka mielestä sähköt olivat yksi tärkeimmistä kriteereistä hyvän nettiyhteyden lisäksi. Arvannette ehkä minkä vuoksi.

Syysloma

Lokakuun puolivälissä vietimme syyslomaa ja päätimme kokeilla miltä mökkeily maistuu kesäkauden ulkopuolella. Viimeisin mökkireissu oli tehty Penkkiurheilijan syntymäpäivän tienoilla kuukautta aiemmin. Jo silloin mökilläolo oli muuttunut enemmän sisätiloissa oleiluksi. Kesti hyvinkin muutaman tunnin ennenkuin mökki lämpesi miellyttäväksi. Yöllä tosin oli jo pakko pienentää makuuhuoneen patteria, kun alkoi tulla liian lämmin.

Syysloma oli varsinaista downshiftausta: lueskeltiin kynttilänvalossa (okei, myönnetään, oli ne sähkövalotkin päällä) ja takkatulessa, saunottiin pimeässä illassa ja nautittiin hiljaisuudesta. Neuloin loman aikana useammat villasukatkin. Onnistuimme saamaan nuohoojan tsekkaamaan tulisijat ja hormit. Kunnossa olivat, mutta nuohooja suositteli kiukaan vaihtamista. Ilmankos kiukaan kyljessä oleva vesisäiliö ei ole lämmittänytkään vettä erityisen tehokkaasti.

  

Tienoo oli muuttunut kovasti kesästä. Syksy oli värjännyt maisemaa jo ruskan väreillä ja kuulaassa syysilmassa kaikki näytti kauniilta, ihan erilaiselta kuitenkin kuin kesällä. Vesi oli jo kylmennyt, mutta eipä se muutamia uimareita haitannut. Kävimme soutelemassa järven lähes päästä päähän, emmekä nähneet lainkaan muita mökkiläisiä! 

Kävimme myös naapurikaupungissa tutustumassa eteläsavolaiseen elämänmenoon. Paikkakunnalla sattui olemaan syysmarkkinat, joten meininki ei tainnut olla täysin perussavolaista: ruokakojuissa myytiin mm. baijerilaista makkaraa, katalonialaista paellaa ja saarenmaalaista juustoa. Löytyi sieltä sentään aitoja viipurinrinkilöitäkin (vaikkeivät nekään tavallaan ole olleet kotimaisia vuosikymmeniin). Helppoheikki höynäytti meidät ostamaan kassillisen leivonnaisia - kunnon markkinameininki siis!

Saimme siskoni perhettä kylään yhtenä päivänä, syyslomat kun sattuivat samaan aikaan. Kyseessä oli juuri tämä samoihin aikoihin mökkiytynyt perhe, joten uutena puheenaiheena olivat kaikki mökkeilyyn liittyvät asiat. Ei sillä että aiemminkaan olisi puheenaiheista ollut pulaa! Savustettiin kalaa, joka maistui oikein hyvältä, vaikka vähempikin savustusaika olisi riittänyt. Kyllä Penkkiurheilijasta vielä kunnon savustusmestari kehkeytyy.

Downshiftauksen ohessa tehtiin pieniä syystöitäkin, kuten huussin tyhjennystä ja pihan haravointia. Oli kyllä kertakaikkisen rentouttava loma (olkoonkin, että päättyi puheluun, jossa kuulimme naapurin miehen uhkailleen kaljapäissään nuorimman pojan vieraita kotona, tämäkin juttu saatiin kyllä myöhemmin selvitettyä). 

Ratkaisuja

Kesäloman loputtua ja mökkeilyn vähennyttyä palattiin jälleen kotiarkeen. Meillä on ollut kotona aika ajoin makuuhuoneen sängyn yläpuolella vanhasta ikkunasta tehty koriste.  Tuon ikkunan taakse on laitettu kangas, johon on puolestaan kiinnitetty valosarja. Koriste on tunnelmallinen, mutta se on ollut viime aikoina käytössä vain harvoin. Sitä on säilytetty kaapin päällä ja eräänä iltana, kun katseeni osui sinne, hoksasin tuon ikkunanpokakoristeen sopivan ehkä mökille. Syyslomalla vietiinkin se sinne ja ihan totta, se sopi peittämään läikän kuin mittatilaustyönä! Tyylillisestikin se sopii mielestäni jopa paremmin mökkimiljööseen.

Paikallisesta halpakaupasta (jossa on muuten mitä mainioimmat valikoimat muurahaismyrkyistä ja kalastusvälineistä aina romanttisiin sisustustuotteisiin) löydettiin pieni virkattu rahi, jonka päällä on mukava lepuuttaa jalkoja rumiluksessa istuessa. Edellisen postauksen kuvat on otettu alkukesällä, joten niissä näkyy olohuoneen lattialla vanha 80-luvun kulahtanut plyysimatto. Tai tarkemmin sanottuna kaksi kapeaa mattoa vierekkäin. Näissä kuvissa näkyy jo uusi nukkamatto, joka jouduttiin kertaalleen vaihtamaan, kun ensin ahnehdittiin liian suuri. Tämä tuntuu ja näyttää mukavalta, miinuspuolena kuitenkin, että se kerää koirien mukanaan kantamat roskat itseensä. Koirat ja kangasmaastoyhdistelmä nyt vaan tuottaa sellaista jälkeä!

Perspektiivi hiukan hämää ikäänkuin rahi olisi valtava, vaikkei oikeasti olekaan.

Pikkuhiljaa mökki alkaa tuntua omalta ja ihan viihtyisältä. Mäntylautalattia on toisin paikoin tosi naarmuinen ja kulunut, mutta niin kauan kun meillä on näitä nelijalkaisia olentoja vaeltelemassa  pitkin lattioita kynsineen, sille ei kannata tehdä yhtään mitään.

Sisustusta lisää

Se seinän vaalea läikkä ärsytti. Aluksi olin ajatellut, että maalataan sisäseinät valkoiseksi, jolloin läikkäkin olisi peittynyt. Muu perhe vastusti kuitenkin ajatusta sen verran pontevasti, että jätin ajatuksen sikseen. Argumentoivat, että mökillä pitää olla paljon puupintaa ja oikeastaan olen itsekin samaa mieltä. Mökki on melko valoisa, vaikkeivät ikkunat niin valtavan suuria olekaan. Niitä on kuitenkin kahteen suuntaan, joten valoa tulee sisälle sopivasti. Huonekorkeuskin on riittävä. Myös valkoiset tekstiilit ja huonekalut lisäävät valoisuutta.

  

Aitasta löytyi pikkuinen puinen hylly, joka sopi ihan sellaisenaan olohuoneeseen. Murheenkryyninä (mielipide on täysin henkilökohtainen) olohuoneessa on aiempien omistajien jäljiltä aito 80-luvun nojatuoli taivutetuilla koivujaloilla ja ruskealla plyysiverhoilulla. Se on mielestäni ruma. Jälleen muu perhe vakuuttelee kuorossa, että siinä on tosi hyvä istua, eikä se ole kuulemma ollenkaan rumakaan. Minun haaveenani on saada sen tilalle kaunis korituoli. Pakko kyllä myöntää, että tuossa rumiluksessa on ihan mukava istua. Ja saattaapa olla niinkin, että ellei kauniiseen korituoliin hanki riittäviä pehmusteita, siinä voi olla epämiellyttävää istua. Niinpä rumilus sai ylleen valkoisen peiton ja on palvellut paikallaan ihan kiitettävästi. Tosiasia on sekin, että silmä tottuu... 

Tässä vaiheessa lattia odottelee vielä nukkamattoa.

Silti arvelen tuolin löytävän tiensä aittaan viimeistään ensi kesänä. Ensin vain on löydettävä se kaunis ja mukava korituoli. On niitä sellaisiakin, eikö olekin?

Sisustuspuuhia

Minusta mökillä saa ja pitääkin olla vähän erilainen tunnelma kuin kotona. Silti haluan, että mökilläkin on käytännöllisyyden ja toimivuuden lisäksi kaunista. Mökissä on petipaikat kuudelle. Enimmäkseen käytössä on kuitenkin ollut vain kahdesta neljään nukkumapaikkaa. Aittaan mahtuu nukkumaan neljä, joskin siellä on vielä iso pino patjoja lattiapaikkoja varten. Siellä on ollut yöpyjiä verraten harvoin ja sen sisustus onkin vielä alkutekijöissään. Senpä vuoksi siitä ei taida edes olla vielä ainuttakaan valokuvaa.

Nämä sängyt ja joustinpatjatkin ovat edellisten omistajien peruja. Hankimme päälle paksut petauspatjat ja niitä yhdistämään patjakiilan. Sänkyjen leveydessä on jotain omituista - eivät ole ihan nykystandardien mukaisia. 80-senttinen petari on aavistuksen liian suuri ja tuplattuna sitten kaksinkertaisesti liian suuri. Vaikka yritetään koota koko hässäkkä tuplalakanalla, eivät nuo patjat oikein tahdo pysyä paikoillaan. Ennenpitkää täytynee hankkia ehkäpä jopa kokonaan uudet sängyt. Harmi sinänsä, koska minusta nuo ovat kauniit. Tätä nykyä sänkyjä somistaa ihana äitini virkkaama kalastajalangasta tehty sängynpeitto, jonka taisin saada 40-vuotislahjaksi.

Vasemmalta puolelta pilkottava yöpöytä kuuluu samaan sarjaan sänkyjen kanssa, mutta ikävä kyllä niitä on vain yksi. Sille saattaisi löytyä pari jostain kirpputorilta tai vanhojen tavaroiden liikkeestä. Etsiminen olisi huomattavasti helpompaa, jos tietäisi kalusteen valmistajan tai alkuperäisen ostopaikan. Juuri tällä hetkellä se ei kuitenkaan tunnu niin tärkeältä, että sen eteen viitsisi ponnistella.

Tänne pikkuhuoneeseen ostettiin levitettävä sohvasänky Tori.fi - palvelusta. Tehtiin pikaiset kaupat ja oltiin ulkomaille muuttavan myyjäneitosen kanssa kumpikin tyytyväisiä. Myyjän luotettavuutta lisäsi tieto siitä, että tämä oli kotoisin Penkkiurheilijan lapsuudenkodin naapurikaupungista. Tämänkin sängyn patjojen kanssa kävi vähän köpelösti. Patjat eivät sisältyneet kauppaan ja ostimme Ikeasta siihen kaksi 90-senttistä patjaa, mittaamatta, ihan vaan mielikuvien perusteella. Niinpä meillä oli sitten yhteensä 20 senttiä ylimääräistä patjaa. Kun sänky on koottuna, tuota ylimääräistä ei oikeastaan huomaa ja levitettynäkään sängynreunan yli ulottuva patjanosa ei ole ongelma.

Olohuoneen levitettävä sohvasänky puolestaan sisälsi patjat jo ostettaessa, joten sen kanssa ei ole ollut ylimääräistä säätöä. Puinen sohva sopii hyvin mökkimiljööseen. Ihan paras mahdollinen istumasyvyys siinä ei kyllä ole, mutta röykkiö tyynyjä selän takana auttaa asiaa jonkin verran.

Kuvat on otettu kesäkuussa, jonka jälkeen mökkiin on ilmestynyt monenlaista tavaraa. Alimmassa kuvassa sohvan yläpuolella näkyy häiritsevä muuta seinäpintaa vaaleampi suorakaiteen muotoinen läikkä, jonka peittämistä pohdin kovasti. Edellisillä omistajilla oli siinä kohtaa seinällä raanu. En itse tunnustaudu oikein raanuihmiseksi, joten piti yrittää keksiä tilalle jotain ihan muuta. 

Rantaviiva vetäytyy

Ensimmäisellä kerralla mökillä käydessämme vesi oli korkealla. Laiturin alaosa oli oikeastaan vedenpintaan saakka ja vesiraja rannassa puolestaan ulottui kasvustoon saakka.

Toukokuussa

Veden laskun myötä myös rantaviiva paljastui. Maaperä ihan vesirajassa oli sammalta ja osin lähes turvemaista maa-ainesta, hyvin kosteaa. Huomasin, että rantaviiva oli rajattu aikoinaan toistensa päälle kasatuilla luonnonkivillä. Ryhdyin arkeologiksi ja aloin kaivaa kuokkaa apuna käyttäen sekä käsin kiskoen ylimääräistä kasvustoa kivien päältä. Sepä ei ollutkaan ihan pikkujuttu. Monena monituisena päivänä sain huhkia ja kun urakka lopulta oli valmis elokuun loppupuolella, rantaviiva olikin siirtynyt paikoin puolisen metriä taaemmas. Jouduin purkamaan ja kokoamaan kivet uudestaan, koska niiden väleihin oli tunkeutunut juuria ja osa kivistä oli vuosien saatossa irronnut ja pyörinyt järveen. Tämä puuha oli erityisen mieluisaa helteellä lämpimällä säällä (viime kesänähän ei tainnut olla montaakaan hellepäivää). Mikä sen mukavampaa, kuin seisoa järvessä nilkkoja myöten, joskus jopa syvemmälläkin ja nähdä jälleen rehkinnän ansiosta työn tulos välittömästi. Kuvasarja alla kertoo työn etenemisestä vaiheittain.

Valmis rantaviiva.

Elokuussa

Varastosta löytyi vanha ruohonleikkuri, joka ihmeeksemme käynnistyi lähes ensiyrittämällä ja joka toimi ihan moitteettomasti. Rannassa oli kuulemma joskus ollut nurmikko, josta nyt oli enää jäljellä melkeinpä muisto vain. Sitä muistoa Penkkiurheilija kuitenkin leikkasi ja täytyy sanoa, etten olisi uskonut, miten paljon alue siistiytyi. 

Koska järven pohja on mutainen, edelliset asukkaat olivat parantaneet sitä uimarannan kohdalta laittaen pohjaan viiran, jonka päälle oli tuotu hiekkaa. Edellisestä hiekantuontikerrasta oli varmaan vierähtänyt aika monta vuotta, koska hiekkaa oli valunut jyrkästi syvenevää pohjaa pitkin kohti järven keskiosaa ja viira oli paljastunut toisin paikoin. Lisäksi pohjaa ei oltu haravoitu aikoihin, joten siellä oli mätäneviä lehtiä ja muuta roskaa. Haravoimalla pohja siistiytyi, mutta hiekkakuorma meidän on sinne hommattava ensi kesänä.

Metsuri kylässä

Pitkin kesää kaadettiin pieniä ja vähän suurempiakin puita. Vaikka kyllä ne vähän suuremmatkin tuntuivat tosi suurilta, kun niiden oksia raahasi kauemmas pihapiiristä. Elokuun alussa saatiin kylään karavaanarikaverit, Penkkiurheilijan sisko, tämän mies sekä tytär. Kesä oli juuri alkanut (nimittäin säiden puolesta) ja siinä rannassa päivää paistatellessamme lankomiestä alkoi joutilaisuus kyllästyttää. Oltiin mainittu, kenties moneenkin kertaan, että puustoa pitäisi harventaa reilusti. Tämä toimen ihminen (joka kälyn mukaan kiertelee aika ajoin kotipihallaan etsien kaadettavia puita, kun se on niin mukavaa puuhaa) tarttui moottorisahaan ja Penkkiurheilija toki liittyi innokkaana joukkoon. Minä kannustin aina vain kovempiin suorituksiin osoitellen seuraavaa ja sitä seuraavaa puuta. 

Ai että minä nautin, kun tontille tuli avaruutta! Jälleen koko pikkuinen järvenlahtikin tuntui laajenneen! Ja jäi niitä puita vielä. Sanotaanko, että helposti kymmenittäin sellaisia, joita voi kaataa aina kun siltä tuntuu ja vähintäänkin aina kun joutilaita metsureita on lähimailla. 

Ja onhan se niin, että silloin harvoin kun Suomessa on kesä ja etenkin, jos sattuu vielä aurinkokin paistamaan, niin hyvä sen auringon on päästä paistamaan mökin pihaan. Sekin hyvä puoli tuossa puunkaadossa on, että samalla saa melko kätevästi klapeja, joita saunan kiuas näyttää kiskovan kitaansa melkoisen määrän vuorokaudessa. Niinpä siellä mökin pihapiirissä on tällä hetkellä useita halkopinoja odottamassa pienemmäksi pilkkomista.

Mökkivieraita

Alkukesästä oltiin mökillä aika lailla vain omalla porukalla, ainoastaan kerran koko perheellä. Nuoriso kävi kesän aikana pariin kertaan siellä keskenään kavereineen. Jälkimmäisellä kerralla kyseessä olivat erään kaverin polttarit ja porukkaan kuului 13 parikymppistä poikaa. Osa nukkui mökissä, osa aitassa ja loput riippumatoissa ulkona. Tontilla on totta tosiaan mäntyjä, joihin ripustaa riippumattoja... Tämän polttariporukan jäljiltä hivenen kallellaan ollut laituri nyykähti toiselta reunaltaan tyystin. Laituri laitettiin jo alkukesästä seuraavan kesän "to do"-listalle, mutta ennen uutta laituria vanha piti  kuitenkin vielä saada oikaistua loppukesäksi.

Suoristuihan se!

Kuopuksella oli monena mökkikertana mukana joku kavereistaan - enimmäkseen serkkuja. Niinä kertoina ei tarvinnut pähkäillä kenen kanssa minä saunon. Minä, joka en erityisemmin pidä pitkistä saunasessioista, sain kesän aikana parhaimmillani venyttää kylpemiseni kahden saunojan seuralaiseksi. Hikihän siinä tuli! Ikätoverit mökkiseurana ovat siitäkin mukavia, että jaksavat tehdä sellaisia asioita, joita toinen kaipaa: polskia vedessä tuntitolkulla (tietenkin asiaan kuuluu "saunaan - järveen - saunaan" -rallia monta monituista kierrosta), soudella, keikkua riippumatossa, onkia, pelata Unoa ja kikattaa tyttöjen juttuja.

Laajasta sukulaisten ja ystävien joukosta vain pieni osa ehti käydä ensimmäisen kesän aikana mökillä. Yksi käynti oli niin merkittävä, että siitä tulee vielä ihan oma postauksensa!

Rippijuhlat

Poika läpäisi rippikoulunsa kuten pitikin. Eno oli leirillä vastaavana ohjaajana ja muutama paras kaveri leiriläisenä, niin mikäs oli ollessa. Rippijuhlat pidettiin vasta viikko konfirmaation jälkeen. Tällä kertaa juhlissa olivat oman perheen lisäksi kaikki neljä kummia (toisilla osa lapsista mukana), minun vanhempani sekä joitakin muita lähisukulaisia. Sää oli lämmin ja kaunis (mikä ei suinkaan ollut itsestäänselvää viime kesänä). Sankari sai toivoa tarjoamisia, mutta pitäytyi perinteisissä aiempien vuosien juhlissa tarjotuissa herkuissa. Penkkiurheilija oli saanut keväällä lahjakortin paikalliseen konditoriaan ja haettiinkin sieltä marjainen kermakakku. Vaikka kakku olikin ihan raikas ja kaunis, tuli silti todettua, ettei se itsetehtyä voittanut.

Osan valokuvista otti päivänsankarin kummien tytär Hilla, joka ei omien sanojensa mukaan koskaan saa käyttää isosiskojensa kameraa. Nyt sai kuvata vapaasti ja hienoja kuvia osasikin ottaa!

Juhlat pidettiin lauantaina ja niiden jälkeen lähdettiin mummon ja papan sekä pohjoisen kummien kanssa mökille. Saunottiin ja jatkettiin juhlaherkkujen syömistä sielläkin. Aamulla mummo ja pappa jatkoivat matkaansa seuraaviin juhliin Kuopioon veljeni perheen pienokaisen ristiäisiin. Myös toiset vieraat lähtivät jo aamupäivän aikana kohti Oulua. Illalla saimme vielä työkaverini puolisoineen kylään. Totesimme, että vaikka lukuvuoden alku jo kolkuttelee uhkaavasti, ajatus mukavasta työparista lieventää lomanloppumisahdistusta. 

Ihan matkan varrella

Vietimme heinäkuussa lähes kokonaisen viikon Jyväskylässä kuopuksen pesisleirin merkeissä. Vaunu oli meidän yöpymispaikkanamme, ja koska ei aiemminkaan olla kotimaassa mitään varauksia tehty leirintäalueille, niin ei oltu tehty nytkään. Keskisuomalaissyntyisenä ei ole koskaan edes tullut siellä suunnalla tuhlattua rahaa leirintäaluepalveluihin - edullisempaa ja kätevämpää on ollut käyttää sukulaisten matkaparkkipalveluita. Hämmästykseksemme totesimme, että Jyväskylän kokoisessa (lähes 140 000 asukasta) kaupungissa, joka sijaitsee Eurooppaa halkovan kuuluisan E75:n (entinen Nelostie) varrella ja jonka pinta-alasta lähes viidennes on vesistöjä, ei ole kunnon leirintäaluetta! Ennen vanhaan oli. Muistan lapsuuden kaupunkireissut, jolloin ajoimme Tuomiojärven leirintäalueen ohi. 

No, ajoimme kuitenkin sille ainoalle leirintäalueen tapaiselle Laajavuoreen. Se oli ihan täpötäynnä, koska paikkakunnalla olivat kuulemma Jyväskylän Kesä -kaupunkifestivaali  ja pesäpallon Suurleiri, niinpä niin! Kyseisen leirintäalueen palveluita olimme kuulleet kritisoitavan matkaparkkitasoiseksi, joten ehkä emme loppujen lopuksi edes olleet erityisen harmissamme. Vedimme vaunun Palokassa sijaitsevan kauppakeskuksen parkkipaikalle ja jätimme sen siihen. Siitä käsin pesäpallovanhemmuus toimi ihan hyvin. Kävimme seuraamassa pelejä ja kuskasimme tyttöjä kentältä toiselle ja välillä majapaikkaan sekä ruokailuihin. Hyvin oli kaikki järjestelyt hoidettu. Kävimme muutaman yön reissun pohjoisemmassa Keski-Suomessa siskoni perheessä. Ja heidän vastaostetulla mökillään. Kulkutaudinomaisesti oli mökkikuume levinnyt sinnekin ja nyt meillä kummallakin on sen seurauksena ikiomat mökit. Vallan mainiota!

Toisinaan pesisvanhempikin on mukavuudenhaluinen!

Välillä pesisvanhemmille jäi vapaa-aikaakin ja sitä oli kätevää käyttää mm. shoppaillen vaunun lähettyvillä sijaitsevissa kaupoissa. Kaikenlaista löytyi: naulakoita, peltirasioita, leipälaatikko ja lopulta myös terassin pöytä ja kahdeksan tuolia, kaikki siis luonnollisestikin mökille, kuinkas muuten. Viimeisimpien hankintojen kanssa alkoi jo tuntua, että vaikka pöytä tuoleineen olikin ehdottomasti juuri sitä mitä olin ajatellut, niin olisiko sen voinut löytää lähempääkin mökkiä. Toisaalta kun lopulta saimme sen sullottua vaunuun ja tuolit auton peräkonttiin, olikin reittivalinta Keski-Suomesta kotiin selvä: ei suinkaan suorinta tietä, vaan parasta reittiä eli mökin kautta. Saatiin siis muutama ylimääräinen mökkihetki yllättäen. Pöytä oli kertakaikkisen sopiva terassille. Sen ääreen mahtuisi koko perhe ja vaikka muutamia vieraitakin! 

Kyllä niitä tuoleja on kahdeksan, kuusi näkyy kuvassa.

Valitettavasti ei voitu kuitenkaan tällä erää jäädä mökille pidemmäksi aikaa, koska piti viedä nuorin poika rippikoululeirille ja sitten mennä viikoksi hoitamaan vastuutehtäviä jälleen Keski-Suomen suuntaan, Jämsään. Mutta seuraavana viikonloppuna oli tarkoitus tulla rippijuhlien jälkeen rentoutumaan kaikista velvoitteista ja ottaa mukaan myös rippijuhlavieraita.

Valmista

Palattiin taas möksälle. Nuoriso oli lomaillessaan jakautunut nukkumaan matemaattisen järkevästi siten, että pojat (joita oli enemmän), nukkuivat mökissä ja tytöt puolestaan aitassa. Eivät olleet onneksi kertoneet neitosille aitan aluperäisasukkaista (joita ei tosin enää  montaa ollut kaasutusten jälkeen). Tuskin olisivat tytöt ilahtuneet kuullessaan niistä. Itse olisin toki laittanut tytöt nukkumaan kauniimpaan ja viihtyisämpään mökkiin, mutta pääasia, että heillä oli mukavaa. Jospa seuraavana kesänä aittakin olisi jo vähän esteettisempi.

Huussi valmistui. Maalasin sen valkoiseksi, kiinnitimme wc-paperitelineen (jonka maalasin spraymaalilla mustaksi) ja pyyhekoukun. Allaskaappi vietiin kokonaan pois. Sen sijaan allas ja sen yläpuolella oleva hanallinen vesisäiliö sopivat sisustukseen. Kuorikeastiana toimiva iso pahvitynnyri sai sekin jäädä paikalleen. Muovisen istuimen ja puisen kehikon saumaan laitettiin köyttä "listaksi". Tämä Penkkiurheilijan idea toimi hyvin. Vaikka istuin kohosikin korkeuksiin rakennusvaiheessa, siinä oli tällaisen keskimittaisen naisihmisen vallan mainiota istua. Huussin ovessa oleva suuri sydänikkuna tosin asettui hivenen kriittiselle korkeudelle housujennostovaihetta ajatellen, mutta kukapa mökillä joutaa vahtimaan toisten huussireissuja? Kuten allaolevista kuvista voi huomata, muutos vanhasta uuteen oli muutakin kuin pelkkä saavin vaihtuminen kompostikäymälään.

Tällaisen ostimme.

Ja tällaiseksi se tehtiin.

                  Kummallista, kuinka hyvä mieli voi tulla niinkin banaalista asiasta kuin uudistettu huussi! 

Huussiremonttia

Meidän kesään kuuluvat edelleenkin myös karavaanarireissut tiettyinä kesän viikonloppuina. Juhannuksen jälkeen reissataan milloin missäkin päin Suomea. Usein ollaan oltu tien päällä muutaman viikon ajan ja käyty kauempanakin aina Ruotsia, Tanskaa ja Viroa myöten. Tänä kesänä oltiin Pohjanmaalla, eikä reissu venynyt viikkoa pidemmäksi. Koska mökki! 

Ensimmäistä kertaa tultiin mökille ilman peräkärryä (koska kärry oli jätetty edellisellä reissulla mökille). Auto oli toki perinteitä noudattaen tupaten täynnä tavaraa. Jälleen koottiin joitakin huonekaluja (Ikean reissun numero 3 jäljiltä) ja saatiin vihdoin olohuoneen matto paikoilleen. Esimmäinen versio oli liian suuri ja sen palautus olikin yksi Ikean reissun teemoista. Aitta sai jälleen annoksen myrkkyä. 

Heinäkuun ajaksi soramontun porukka oli vaiennut, kuten ympäristöluvassa oli määritelty. Tämä sopi meille, kyllä sen hiljaisuuden huomasi. Vesi oli lämmennyt jo 20-asteiseksi ja jollain mittapuulla se oli lämmintä. Minusta se oli silti edelleen kylmää, joten tyydyin muihin puuhiin. Innostuin moottorisahan käytöstä ja sahasin jälleen puita varjostamasta. Pitäydyin kuitenkin melko pienissä puissa (varsinkin kun työjalkineina oli "kroksit" ja aiempaa moottorisahan käyttökokemusta nolla tuntia).

Tällä kertaa kyydissä ainakin aitan huonekaluja.

Koottiin taas kaatopaikkakuorma ja vietiin se jäteasemalle. Ei voi kuin kehua paikallista "kaatopaikkaa". Ystävällinen palvelu (joskin itse ne rojut kyllä lajitellaan oikeisiin kasoihin), edulliset hinnat sekä selkeät toimintaohjeet. Paluumatkalla ostettiin lisää muurahaismyrkkyä sekä hiukan kodinkoneita.

Iltapäivällä aloitettiin huussiremontti. Purettiin ensin vanha istuinosa ja siirrettiin saaviviritelmä varaston viereen taivasalle. Teknisistä syistä johtuen kompostikäymälän säiliöosaa ei saanut kaivettua tarpeeksi syvälle. Niinpä istuimelle piti rakentaa portaat ja keskivertoa pidempi tyyppi joutuukin asioimaan nöyrästi kumarassa. 

Tämä jäi jäljelle vanhasta.

Pönttö paikallaan.

Jotta ylettäisi.

Erikoinen kokemus istua maisemahuussissa!

Jotenkin tyypillistä, että kun Penkkiurheilija vihdoin sai työkalut käteensä ja remontin vauhtiin, alkoi helle. Kerrassan outo ilmiö tuollainen lämpö viime kesänä! Helle lämmitti uimavedet yli kahteenkymppiin ja siinä pihalla touhutessani (mm. haravoidessani ja rantakiviä putsatessani) kävin itsekin muutaman kerran pulahtamassa järvessä. Ja se on minulta kyllä melkoinen suoritus. Olen nimittäin enemmänkin uimahalli-ihmisiä: menen altaaseen, uin rivakasti kilometrin ja lähden kotiin! Luonnonvedet lämpenevät harvoin minulle sopiviksi. Kuopus puolestaan miltei asui muutaman päivän järvessä kipaisten silloin tällöin itse lämmittämässään saunassa. 

Olimme luvanneet mökin viikonlopuksi pojille kavereineen. Kun huussiremontti saatiin siihen pisteeseen, että sitä saattoi taas käyttää, pakkasimme omat kamppeemme ja lähdimme kotiin. Nuoriso valtasi mökin. Mukavaa, että sille on käyttöä!

Mittumaariperinteitä luomassa

Juhannusviikolla huhkittiin, jotta saatiin mökki asuinkuntoon keskikesän (alkukesän, sanon minä) juhlaa varten. Pöytä ja penkit saivat muutaman maalikerroksen lisää, ostettiin kottikärryt ja tyhjennettiin huussi ekan kerran niiden avulla. Siivottiin myös aitta ja tuuletettiin patjoja. Jatkettiin taistelua hevosmuurahaiset vs. me. Lukumääräisesti niitä oli reilusti enemmän, mutta meillä oli sekä paremmat aseet että ovelampi strategia. Edelleenkin lakaistiin useamman kerran päivässä kaatuneet pihalle ja tujautettiin uutta suihketta katonrajaan.

Ennakkotoiveista poiketen hyttysiä kyllä valitettavasti esiintyi sankoin joukoin, ei kuitenkaan sentään Koillismaan malliin, mutta ihan liikaa silti. Onneksi nykyään löytyy varsin tehokkaita sisätiloissa käytettäviä karkotteita, jotka takaavat ainakin häiriöttömät yöunet. Nimittäin käsittämättömällä tavalla yksi ainoa hyttynen voi terrorisoida ihmisen unta. Sitä kuulee ininän ja kaivautuu syvälle vällyjen alle, jottei tuo vaarallisen verenhimoinen peto saisi elämänsä ainoaa ateriaa. Mutta hengitettäväkin on, ja hetihän se inisijä aistii hiilidioksidin ja käy kimppuun. Kun osaisikin tyynesti jatkaa unia ja antaa olennon hoitaa lajityypilliset hommansa, mutta ei.  Uloskin hankittiin nestekaasupatruunalla ja karkotematolla toimiva vempele sekä perinteisiä hyttyssavuja. Toimivat ainakin osittain. Puiden harvennukseen olisi tarvetta maisemallisten syiden lisäksi myös, jotta tuuli pääsisi puhaltelemaan vapaammin hoidellen hyttyset ekologisesti muualle.

Juhannuksen aatonaattona haettiin vanhin poika Vekaranjärveltä, jossa tämä oli suorittanut varusmiespalveluksensa. Viimeisenä päivänä hänet ylennettiin ennen kotiuttamista vänrikiksi reilun sadan muun nuorukaisen ja neitosen kanssa. Joukossa oli myös serkkupoika, jonka kanssa olivat kulkeneet armeija-aikansa aina Haminan reissua myöten. Jo pikkupoikina tämä kaksikko, tumma ja vaalea sankari, oli parhaita kaveruksia ❤. Saatiin serkun kotiväkeä vänrikkikahveille ja he olivatkin ihan ensimmäiset vieraat mökillä. 

Jalkineita joka lähtöön.

Illalla saapuivat loput lapsukaiset juhannuksen viettoon. Pitkästä aikaa oltiin koolla koko perhe. Alkukesä oli ollut kylmä ja aurinkoa ei oltu juuri nähty. Nytkin sää oli kolea ja enimmäkseen oleiltiin sisällä. Pelattiin yhdessä mm. myllyä ja muita lautapelejä. Rohkeimmat uivat saunasta. Pojat yöpyivät aitassa, eikä heitä haitannut lainkaan, vaikka muutamia hevosmuurahaisia kömpi vielä seinän raosta. Niiden rivit olivat jo harvenneet reippaasti, mutta oli niitä silti siellä vielä. 

Juhannuspöytää mökkityyliin.

Juhannuksen ainoaksi tappioksi laskettiin moottorisahan putoaminen aitan hyllyltä alapuolella latautuvan tabletin päälle. Näyttö meni tietenkin sirpaleiksi. Ja moottorisaha löysi samantien järkevämmän säilytyspaikan. Vakuutus korvasi onneksi tuon vahingon jälkikäteen, joten ei siinä sen huonommin lopulta käynyt.

Juhannuskokolla mökkipaikkakunnalla.

Ensimmäinen mökkijuhannus. Pääsimme katselemaan ihan oikeaa juhannuskokkoakin. Lukuunottamatta kylmää säätä ja tablettihaaveria sekä hyttysiä voisi sanoa juhannuksen olleen lähes täydellisen!

p.s. Valitettavasti kuvien laatu on ainakin toistaiseksi aika heikko. Eihän näitä aikoinaan mihinkään blogiin ole räpsitty, ihan vaan omaksi iloksi ja WhatsAppin kautta läheteltäviksi.