Sisustusta lisää

Se seinän vaalea läikkä ärsytti. Aluksi olin ajatellut, että maalataan sisäseinät valkoiseksi, jolloin läikkäkin olisi peittynyt. Muu perhe vastusti kuitenkin ajatusta sen verran pontevasti, että jätin ajatuksen sikseen. Argumentoivat, että mökillä pitää olla paljon puupintaa ja oikeastaan olen itsekin samaa mieltä. Mökki on melko valoisa, vaikkeivät ikkunat niin valtavan suuria olekaan. Niitä on kuitenkin kahteen suuntaan, joten valoa tulee sisälle sopivasti. Huonekorkeuskin on riittävä. Myös valkoiset tekstiilit ja huonekalut lisäävät valoisuutta.

  

Aitasta löytyi pikkuinen puinen hylly, joka sopi ihan sellaisenaan olohuoneeseen. Murheenkryyninä (mielipide on täysin henkilökohtainen) olohuoneessa on aiempien omistajien jäljiltä aito 80-luvun nojatuoli taivutetuilla koivujaloilla ja ruskealla plyysiverhoilulla. Se on mielestäni ruma. Jälleen muu perhe vakuuttelee kuorossa, että siinä on tosi hyvä istua, eikä se ole kuulemma ollenkaan rumakaan. Minun haaveenani on saada sen tilalle kaunis korituoli. Pakko kyllä myöntää, että tuossa rumiluksessa on ihan mukava istua. Ja saattaapa olla niinkin, että ellei kauniiseen korituoliin hanki riittäviä pehmusteita, siinä voi olla epämiellyttävää istua. Niinpä rumilus sai ylleen valkoisen peiton ja on palvellut paikallaan ihan kiitettävästi. Tosiasia on sekin, että silmä tottuu... 

Tässä vaiheessa lattia odottelee vielä nukkamattoa.

Silti arvelen tuolin löytävän tiensä aittaan viimeistään ensi kesänä. Ensin vain on löydettävä se kaunis ja mukava korituoli. On niitä sellaisiakin, eikö olekin?