Mittumaariperinteitä luomassa

Juhannusviikolla huhkittiin, jotta saatiin mökki asuinkuntoon keskikesän (alkukesän, sanon minä) juhlaa varten. Pöytä ja penkit saivat muutaman maalikerroksen lisää, ostettiin kottikärryt ja tyhjennettiin huussi ekan kerran niiden avulla. Siivottiin myös aitta ja tuuletettiin patjoja. Jatkettiin taistelua hevosmuurahaiset vs. me. Lukumääräisesti niitä oli reilusti enemmän, mutta meillä oli sekä paremmat aseet että ovelampi strategia. Edelleenkin lakaistiin useamman kerran päivässä kaatuneet pihalle ja tujautettiin uutta suihketta katonrajaan.

Ennakkotoiveista poiketen hyttysiä kyllä valitettavasti esiintyi sankoin joukoin, ei kuitenkaan sentään Koillismaan malliin, mutta ihan liikaa silti. Onneksi nykyään löytyy varsin tehokkaita sisätiloissa käytettäviä karkotteita, jotka takaavat ainakin häiriöttömät yöunet. Nimittäin käsittämättömällä tavalla yksi ainoa hyttynen voi terrorisoida ihmisen unta. Sitä kuulee ininän ja kaivautuu syvälle vällyjen alle, jottei tuo vaarallisen verenhimoinen peto saisi elämänsä ainoaa ateriaa. Mutta hengitettäväkin on, ja hetihän se inisijä aistii hiilidioksidin ja käy kimppuun. Kun osaisikin tyynesti jatkaa unia ja antaa olennon hoitaa lajityypilliset hommansa, mutta ei.  Uloskin hankittiin nestekaasupatruunalla ja karkotematolla toimiva vempele sekä perinteisiä hyttyssavuja. Toimivat ainakin osittain. Puiden harvennukseen olisi tarvetta maisemallisten syiden lisäksi myös, jotta tuuli pääsisi puhaltelemaan vapaammin hoidellen hyttyset ekologisesti muualle.

Juhannuksen aatonaattona haettiin vanhin poika Vekaranjärveltä, jossa tämä oli suorittanut varusmiespalveluksensa. Viimeisenä päivänä hänet ylennettiin ennen kotiuttamista vänrikiksi reilun sadan muun nuorukaisen ja neitosen kanssa. Joukossa oli myös serkkupoika, jonka kanssa olivat kulkeneet armeija-aikansa aina Haminan reissua myöten. Jo pikkupoikina tämä kaksikko, tumma ja vaalea sankari, oli parhaita kaveruksia ❤. Saatiin serkun kotiväkeä vänrikkikahveille ja he olivatkin ihan ensimmäiset vieraat mökillä. 

Jalkineita joka lähtöön.

Illalla saapuivat loput lapsukaiset juhannuksen viettoon. Pitkästä aikaa oltiin koolla koko perhe. Alkukesä oli ollut kylmä ja aurinkoa ei oltu juuri nähty. Nytkin sää oli kolea ja enimmäkseen oleiltiin sisällä. Pelattiin yhdessä mm. myllyä ja muita lautapelejä. Rohkeimmat uivat saunasta. Pojat yöpyivät aitassa, eikä heitä haitannut lainkaan, vaikka muutamia hevosmuurahaisia kömpi vielä seinän raosta. Niiden rivit olivat jo harvenneet reippaasti, mutta oli niitä silti siellä vielä. 

Juhannuspöytää mökkityyliin.

Juhannuksen ainoaksi tappioksi laskettiin moottorisahan putoaminen aitan hyllyltä alapuolella latautuvan tabletin päälle. Näyttö meni tietenkin sirpaleiksi. Ja moottorisaha löysi samantien järkevämmän säilytyspaikan. Vakuutus korvasi onneksi tuon vahingon jälkikäteen, joten ei siinä sen huonommin lopulta käynyt.

Juhannuskokolla mökkipaikkakunnalla.

Ensimmäinen mökkijuhannus. Pääsimme katselemaan ihan oikeaa juhannuskokkoakin. Lukuunottamatta kylmää säätä ja tablettihaaveria sekä hyttysiä voisi sanoa juhannuksen olleen lähes täydellisen!

p.s. Valitettavasti kuvien laatu on ainakin toistaiseksi aika heikko. Eihän näitä aikoinaan mihinkään blogiin ole räpsitty, ihan vaan omaksi iloksi ja WhatsAppin kautta läheteltäviksi.