Saunan terassi

Viime kesänä, kun saatiin palju ja sille vievän "laiturin" myötä uusi porrastaso saunalle, saunan terassi alkoi näyttää rähjäiseltä. Se oli alkuperäinen, mutta olimme uudistaneet sitä joitain vuosia sitten maalaamalla sen (kuten mökinkin terassin) mustaksi. Maali ei kuitenkaan ollut pysynyt erityisen hyvin, vaan oli alkanut paikka paikoin hilseilemään ikävästi. Niinpä tuo terassi oli tarkoitus uusia jo viime kesänä. Saunaremontti kuitenkin vähän viivästyi ja vei loppukesän ajan ja voimat, joten siirsimme sen homman tälle kesälle.

                                

Ensimmäisinä lomapäivinä haimme jälleen kerran paikallisesta hyvän palvelun (ja mielen) puutavaraliikkeestä terassilaudat ja toisella lomaviikolla Penkkiurheilija ensin purki vanhat kansilaudat irrotettuaan kaiteet.

                               

Seuraavaksi vuorossa oli uusien terassilautojen pätkiminen ja kiinnittäminen. Uusilla työkaluilla työskentely oli sujuvaa ja selkeästi motivoivaa. Siistihän siitä tuli! Ensi vuodeksi painekyllästetyt laudat ovat vaalenneet ja oletettavasti muuttuneet samanvärisiksi edellisvuoden rakennelmien kanssa. Harkinnassa on, josko käsiteltäisiin pinnat jollakin sävytetyllä öljyllä, mutta tämä idea on vasta muhimassa ja ajankohtainen aikaisintaan ensi kesänä.

                                   

                                   

Tyytyväisiä olivat niin rakentaja (Penkkiurheilija), käyttäjien edustaja (Manu) kuin rakennuttajakin (minä). Uusi terassilauta tuntuu niin miellyttävältä jalan alla! Viimeisimmässä kuvassa terassikaiteet olivat vielä asentamatta takaisin, mutta muuten homma oli jo valmis. Nyt terassilla on askellettu monta viikkoa ja hyvähän siitä tuli!

Kivikkopuutarha

Terassinteon alta siirrettiin joitakin vuosia sitten kunttaa, mutta ei se oikein lähtenyt kasvuun uudessa paikassaan. Liekö sillä merkitystä, että tuohon lähellä ovensuuta olevaan paikkaan Manu-koira nosti mieluusti koipeaan. Siihen alkoi kuitenkin levitä horsmaa ja jos jonkinlaista heinää eikä paikka lopulta näyttänyt enää kovinkaan siistiltä. Koska maasto näytti siinä kohtaa jokseenkin surkealta, päätin perustaa tuohon pienen kivikkopuutarhan. Laatoituksen laiton yhteydessä asensimme ruukun, johon istutimme tuivion. Se on menestynyt siinä oikein hyvin, mutta ajattelin siirtää sen kasvamaan maahan, jotta se voi levitä laajemmalle alueelle.  

                                                                    

Viime kesänä kävimme peräkärryn kanssa keräilemässä kiviä lähiseudulta. Niitä jäi käyttämättä ylimääräisissä puuhissa sekä paljutyömaalla ja hyödynsinkin ne tähän projektiini. Haimme tosin vielä lisääkin kiviä samalla systeemillä, koska kiviröykkiöön tarvittiin hiukan kookkaampiakin yksilöitä. Vaivattomasti löytyi paljon joutavia kiviä lähitienoilta.

Valmis istutusalue kesäkuussa

Istutusalue elokuun alussa

Ajattelin tuivion siirtämisen olevan pikkujuttu, mutta eipä se ollutkaan niin. Ruukun pohjassa oli pieni reikä ylimääräisten vesien valumista varten. Tuivio mokoma olikin kasvattanut kunnon juuret, jotka olivat pujahtaneet reiästä ja kiinnittyneet tiukasti maahan. Pikkuisen piti katkoa juuria, mutta uskoakseni kasville jäi kuitenkin riittävästi niitä. Istutin puutarhaani myös sinikatajan, muutamia mehikasveja ja muita kivikkokasveja sekä viimeisimpänä kaksi punatähkää (tosin valkoisena kukkivia) ja ketoneilikan. Ruukkuun istutin pelargonian ja muratin, jotka olivat aiemmin pienemmässä astiassa.     

Vielä tuota mahtuu jatkamaankin, jos innostusta riittää. Kiviä nimittäin kyllä riittää sekä omalla mökkitontilla että lähiympäristössäkin. Mikä parasta, tällaisen puutarhan hoito onnistunee laiskimmaltakin puutarhurilta - rikkaruohot tosin tuntuvat löytävän tiensä jopa laattojen välisiin muutaman neliömillimetrin kokoisiin kohtiin, mutta aika ajoin niitä nyppimällä alue pysyy siistinä. 

                           

Mukavasti juurtuivat kaikki uudet kasvit. Kivikkopuutarhalle kulunut kesä on ollut suurenmoinen -paahdetta on riittänyt eikä liiasta kosteudesta ole ollut haittaa. Yllä olevassa kuvassa punatähkä aloittaa kukkimistaan valkoisin kukinnoin. Myös ketoneilikka on kukkinut, kuten peikontukkaa muistuttava tarhalaukkaneilikkakin, jonka kasvuun lähdöstä olin sangen epävarma. Se oli nimittäin jo ostohetkellä hiukan nuupahtanut, mutta virkosi sittemmin ja kasvatti muutaman pitkävartisen valkoisen kukankin.

Säilytyskalusteita

Kuten olen aiemminkin kehaissut, Penkkiurheilija on oikein mainio nikkaroija, kunhan vain sille päälle sattuu. Koska olemme kantojuomaveden varassa, vesiastioita on ajoittain useita - sekä täysiä että tyhjiä ja kertyypä samaan rykelmään usein limsapulloja ynnä muuta sekalaista. Ne eivät näytä esteetikon silmissä miellyttäviltä, joten tilasin Penkkiurheilijalta arkun, jonne nuo roippeet voisi piilottaa. Vieläpä kätevästi oven lähettyville. 

                                 

Ensimmäisellä lomaviikolla heti lasikaiteiden valmistuttua Penkiurheilija rakenteli tuon arkun. Paikallisen puutavaraliikkeen valikoimista löytyivät jälleen näppärästi kaikki tarvittavat ainekset. Tässä yhteydessä lienee syytä mainita, että Penkkiurheilijan nikkarointi-intoa kasvatti kovasti keväällä hankittu Makita-sarja, josta löytyy useammanlaista työkalua, joilla rakentelu sujuu kuin leikiten. Arkun valmistuttua minä pääsin meidän perinteisen työnjakomme mukaisesti pintakäsittelemään sen. Käytin viimekesäisiä purkinpohjia öljystä, jolla käsiteltiin saunan lattiaritilät ja myös tiskauspöydän osat. Varsin edulliseen hintaan tuli tuo uusi terassihuonekalu, joka kestää jopa istumista.

                                  

                             

Penkkiurheilija lisäsi toissa kesänä rakennettuun ja viime kesänä ovilla ja öljyämisellä täydentyneeseen tiskauskaappiin takalevyn sekä kummallekin sivulle seinät, jotta tavarat pysyisivät kaapissa eikä sinne lentelisi ihan niin paljon roskia. Nämäkin osat pääsin käsittelemään samaisella öljyllä. Hyvä tuli siitäkin!

                                

                          

Kun olin saanut maalaushommat vauhtiin, sudin vielä vihonviimeisillä öljynjämillä penkin, jonka Penkkiurheilija teki terassikaiteiden uusimisesta aikoinaan jääneistä materiaaleista ehkä kolmisen vuotta sitten. Penkki on ollut laiturilla, mutta koska laituri kärsi viime talvena ehkäpä jäiden puserruksesta, tuo istumapaikka on ollut yläterassilla. Siinä se saa olla, kunnes laituri saadaan kuntoon.

Seuraavaksi Penkkiurheilija pääsikin vehkeineen saunan terassilautojen kimppuun. Terassi piti uusia jo viime kesänä paljuhommien yhteydessä, mutta tuolloin saunaremontti nieli loppujen lopuksi niin ajan kuin energiankin. Tänä kesänä siis saatiin sekin homma kuntoon! Saunan terassi saa oman arvoisensa postauksen kotvan kuluttua.

Terassin kaiteet

Terassi rakennettiin kolme vuotta sitten. Tuolloin jäätiin pohtimaan tarvitaanko kaiteita ja jos, niin minkälaisia. Kovasti on pohdittu. Monenlaisia ideoita on heitetty ilmoille köysistä, rimoista ja verkosta alkaen. Välillä on tultu jopa siihen tulokseen, että kaiteet eivät ole edes tarpeen. Viime kesänä pikkuneidin puuhailuja katsellessa varmistui, että onhan ne kaiteet oltava. Selailin netistä ja lehdistä erilaisia terassikaiteita ja mielistyin lasikaiteisiin. Niiden avulla terassi ei pienenisi eivätkä näkymät järvelle peittyisi.

                             

Lasikaiteita valmistaa useampikin yritys. Tyylit ja hintataso vaihtelevat kovasti. Päädyimme lopulta Rustan edullisiin elementteihin. Kävimme tekemässä tilauksen naapurikaupungissa sijaitsevassa liikkeessä pääsiäisen jälkeen ja alle viikon kuluttua elementit olivat jo noudettavissa myymälässä.

Emme kuitenkaan päässeet mökille ennen vappua eivätkä vapun säät varsinaisesti houkutelleet vielä ulkopuuhiin. Myöhemmin toukokuussa aloimme eräänä viikonloppuna valmistella kaiteiden kokoamista, mutta huomasimmepa sitten, että olimme tulkinneet kulmatolpat väärin ja tilanneet kaksi 45 asteen kulmaan ohjaavaa tolppaa. Eipä siinä auttanut muu kuin pakata väärät tolpat autoon ja arjen koittaessa ajella jälleeen Rustaan. Olin jo soittanut asiakaspalveluun asiasta, mutta sieltä ei oikeastaan osattu muuta kuin ohjata liikkeeseen palauttamaan väärät tolpat ja TILAAMAAN jälleen uudet. Olin ajatellut, että uusien tolppien tilaaminen olisi onnistunut puhelimitsekin, mutta ei. Liikkeessä otettiin tolpat vastaan ja sain kuin sainkin uudet tolpat mukaani, vaikka tilaustuotteita oikeasti olivatkin. Sattumalta siellä oli muutamia asiakaspalautuskappaleita tms., jotka sain itselleni. 

                               

Seuraavallakaan mökkireissulla emme päässeet vielä asennuspuuhiin. Kaidetolppien alle tarvittiin tukipalat. Minä luulin, että niihin ei löytynyt materiaalia omasta takaa, mutta kyllä sitä ylimääräistä kestopuuta olisi kuulemma löytynytkin. Penkkiurheilijaa vain laiskotti ja hän oli päättänyt lykätä kaiteiden asennuksen kesälomalle. 

                                

Niinpä vihdoin ensimmäisen kesälomaviikon puolivälissä oli aika purkaa pahvipakkaukset ja aloittaa puuha. Äkkiähän se oli tehty - kahdeksan tolppaa ja niiden väliin seitsemän lasielementtiä, vähän ruuveja ja valmista tuli muutamassa tunnissa. Hiukan on totutteleminen ympäristön muutokseen, mutta kyllä siihen tottuu. Hyvin näkyy maisemat lasienkin takaa ja kepeät alumiinitolpat eivät juurikaan estä näkyvyyyttä. Taas yksi asia hoidettu pois päiväjärjestyksestä.

                                  

Uusi ruohonleikkuri

Mökin irtaimistoon kuului ikiaikainen ruohonleikkuri. Naureskelimme sille löydettyämme sen mökin alla olevasta säilytystilasta. Hymymme kuitenkin hyytyivät, kun se pärähtikin ensiyrittämällä käyntiin ja leikkasi nurmikkoa moitteettomasti. Kone oli sangen äänekäs ja sitä käyttäessä oli välttämätöntä suojata kuuloelimet. Ruohonleikkuu lankesi minun hommakseni (kunhan Penkkiurheilija oli ensin aina käynnistänyt leikkurin - se kun ei ihan kepeällä nykäisyllä käynnistynyt). Käytin leikatessa metsurin kypärää, jossa on kuulosuojainten lisäksi myös silmikko sinkoilevien käpyjen ynnä muiden varalta.  Myöhemmin löysimme kirpputorilta Peltorit, jotka istuivat hiukan paremmin leikkaajan päähän. 

                                      

Nurmikkoa oli tuolloin vielä hyvin mitätön pläntti rannan tuntumassa, joten sen lyhentäminen oli pikkujuttu. Puiden kaadon ja pienimuotoisen lannoittamisen jälkeen nurmikkoalue alkoi hiukan laajeta, mutta leikkaaminen oli edelleenkin melko nopsa juttu. Ihmeen ketterästi vanha rohjo käynnistyi kesä toisensa perään, kunnes viime kesänä se ei yhtäkkiä enää suostunut inahtamaankaan. Penkkiurheilija putsaili vähän tulppia ja sitten se toimi jälleen. Ei kuitenkaan kauan, ja kun Penkkiurheilija kiskoi käynnistysnarua, jokin meni niin peruuttamattomasti rikki, että se ei enää ollut korjattavissa.

Kävimme vuosi sitten alkukesästä lastenhoitoreissulla Keski-Suomessa ja samalla kerralla tapaamassa tiukkaakin tiukemmassa  koronakaranteenissa pysytelleitä vanhempiani heidän kotipihallaan. Siellä meille ylpeänä esiteltiin uutta akkukäyttöistä ruohonleikkuria. Itsekin olin sellaisia katsellut ja mietiskellyt voisiko sellainen olla näppärä mökkioloissa. Kun sitä niin kovin kehuttiin ja meidän vanha retroleikkurimme oli muuttunut lopullisesti käyttökelvottomaksi, kävimme heti seuraavana arkipäivänä ostamassa itsellemme samanmoisen. Tosin hiukan pienemmän version, mutta samanmerkkisen kuitenkin.                

Olipa juhlaa leikata nurmea uudella, miltei äänettömällä koneella. Kuulosuojaimia ei tarvittu enää lainkaan, kun koneen hurina on kutakuinkin ompelukoneen tasoa. Vaikka itse leikkuri on heppoisen tuntuinen, lähes kokonaan muovinen, luotan sen kestävän mökkioloissamme pienen nurmikkoalueen leikkaamisen verran. Akku riittää yhdeksi leikkuukerraksi ja se on helppo laittaa latautumaan tyhjennyttyään. Hienosti leikkuri toimi ensimmäisen kesänsä!

Vappuna ei vielä päässyt leikkaamaan nurmikkoa ensinnäkään siksi, että vesi lainehti osittain rantanurmikolla ja varsinkaan siksi, että nurtsi ei ollut vielä kasvanut. Seuraavana viikonloppuna pääsin lempipuuhaani surruttelemaan nurmikkoa. Leikkasin ensin koko alueen ja sitten levitin lannoitetta. Tämän jälkeen tuli sopivasti kunnon ukkoskuuro, jonka aikana taisi tulla jopa muutama milli vettä. Lannoitus oli tehostanut nurmikon kasvua ja vesi laskenut sen verran, että kesäloman alkajaisiksi pääsin leikkaamaan lähes koko nurmikon. Sen verran pitkää se jo paikka paikoin oli, että yhdellä latauksella koko nurmikko ei siistiytynyt. No, seuraavana päivänä jatkoin sitten homman loppuun. 

Melkoinen viidakko

Tässä ruoho leikattuna, vaikkei siltä ehkä näytäkään =D

Kesä kesältä nurmikko, kuten koko pihapiirikin kohenee. Mukavaa täällä on puuhastella - kotipuutarhan hoito ei sitten kyllä oikein enää kiinnostelekaan!

Pääsiäinen 21

Pääsimme kuin pääsimmekin mökille pääsiäisen viettoon. Normaalipituisen koulupäivän jälkeen lähdimme ajelemaan yllättävän täyteenpakatulla autolla kuopuksen ollessa ratin takana. Olin käynyt edellisenä iltana kaupassa ja pakannut ruuat mukaan siten, että poikkeuksellisesti ajoimme suoraan mökille. Pääsimme ajamaan omaan mökkipihan tienhaaraan saakka. Penkkiurheilija lapioi siihen kohtaan tienreunaa vähän leveämmäksi lumesta, jotta pari autoa mahtuisi siihen. Aika monta reissua piti taas tallustella auton ja mökin väliä, ennenkuin kaikki romppeet oli siirretty sisälle. Ensitöiksi oli laitettu tietysti sähköt päälle ja sitä myöten myös patterit hohkamaan lämpöä. Lisäksi napsautettiin päälle lämpöpuhallin, jonka Penkkiurheilija osti joskus loppuvuodesta. Näiden avulla saatiin mökki lämpimäksi muutamassa tunnissa.

                               

Lunta oli siis vielä melkoisesti, vaikka mökkinaapurit kertoivatkin tavatessamme, että juuri pääsiäisviikolla oli lumen pinta humahtanut alaspäin sateiden ja lämmön vaikutuksesta. Myös jääkerros oli vielä paksu, mutta ei suinkaan koko vahvuudeltaan teräsjäätä, vaan välissä useitakin kohvakerroksia. 

Mökillä viettämiemme viiden päivän aikana lämmitimme joka ilta saunan ja Penkkiurheilija reippaana järjesti meille paljukylvytkin parina päivänä. Kesällä vähän kinastelimme paljun talvikäytöstä. Penkkiurheilija oli vakaasti sitä mieltä, että talvella paljua ei käytetä - piste! Itse olin puolestani sen kannalla, että jos jotkut jaksavat nähdä sen vaivan, että veivaavat pumpulle riittävän suuren avannon  ja lämmittävät paljua tuntitolkulla sekä lopuksi tyhjentävät ja putsaavat kylpytynnyrin, niin siitä vaan!

                                 

Pääsiäistä leimasi äitini lopullinen heikkeneminen. Hän joutui sairaalaan kiirastorstaina ja siitä lähtien odottelimme äidin saavan taivaskutsun. Hänen elinpäivänsä olivat etukäteen luetut, kuten kaikilla meillä. Hän nukkui lopulta ikiuneen pari päivää pääsiäisen jälkeen. Vaikka elimmekin nuo päivät odottaen suruviestiä, ehdimme muistella kaikkia kauniita ja lämpimiä asioita, joita äitiin ja mummoon liittyi. Elämä jatkuu toisaalla, meissä jäljelle jääneissä ja joka kevät uudistuvassa luonnossa.

                                  

Nyt sitten odotellaan vielä joitakin viikkoja ja seuraavalla mökkireissulla päästäänkin jo pihaan saakka autolla. Jäätkin ovat saattaneet lähteä, riippuu toki siitä, milloin seuraavan kerran päädymme niille main. Siitä mökkireissusta onkin tulossa oma postauksensa terassin kaiteiden teemalla.

Jäähyväisten aikaa

Paikoitellen raskaan koronavuoden ja tällä hetkellä akuuttia huolta aiheuttavan äitini tilanteen vuoksi mieli on ollut välillä maassa. Korona on rajoittanut sosiaalista elämää ja liikkumista, ja näin pitkään jatkuneena se on saanut jo introvertinkin toivomaan elämän normalisoitumista. Kuinka kaipaankaan yhteislauluja, suurella joukolla kokoontumisia ja jopa ruuhkassa kävelyä!

Samaan aikaan, kun kaipaan jo kovasti tulevaa kesää, minua pelottaa seurata kuinka kovaa vauhtia äidin voimat heikkenevät. On ilmiselvää, että tilanne ei enää tästä parane. Äiti joutui noin kuukausi sitten sairaalaan pahoinvoinnin vuoksi. Tuolloin hänen vointinsa huononi nopeasti ja pelkäsimme, ettei hän enää pääse takaisin kotiin. Onneksi lääkitys kuitenkin tehosi ja hän on sen jälkeen ollut jo kotona muutaman viikon. Olemme sisarusteni kanssa vuorotellen äidin ja isän apuna arjen askareissa ja seurana heille. Nämä vanhempien kanssa vietetyt hetket ovat olleet kullanarvoisia. Olemme muistelleet menneitä, puhuneet nykyhetkestä ja hankalia tunteita kaihtamatta myös kuolemasta ja luopumisestakin. Kotisairaanhoito pitää hyvää huolta hoidollisesta puolesta, mutta äidin voimat ovat ehtyneet nopeaan tahtiin. On ollut hämmentävää huomata, että sama ihminen, joka vielä puolisen vuotta sitten hakkasi halkoja ja poimi litratolkulla mustikoita, joutuu turvautumaan erinäisiin apuvälineisiin kotosalla ja tämän vuoksi elämä on rajoittunut sisätiloihin. Vaikka äidin tilanne on päivittäin mielessä, olen kuitenkin kyennyt suuntaamaan katsettani myös omaan elämääni ja omiin tulevaisuudensuunnitelmiini. Tässä pikkuiset lapsenlapset ovat olleet suurenmoisena apuna. Onneksi asuvat samalla seudulla kuin äitini ja isäni, joten vanhempieni luona käydessäni olen käynyt katsomassa myös näitä tyttösiä.

                                          

Tämä talvi on ollut säiden puolesta erinomainen. Lunta on ollut ennätysmäärä ja sitä myötä olemme päässeet harjoittamaan talviurheilua niin koulussa oppilaiden kanssa kuin ihan itsekseenkin vapaa-ajalla. Onnekseni kävely- (tai hiihto-) matkan päässä kodistamme on tehty pellolle kutakuinkin kilometrin pituinen latu, jota olen hiihdellyt useampana päivänä. Ottaen huomioon, että viime talvena suksia ei kannattanut edes kaivaa esille, olen hiihtänyt paljon. Himohiihtäjät toki nauraisivat lukemilleni, mutta itse olen varsin tyytyväinen, vaikka kilometrimäärät ovat jääneet vaatimattomiksi.

Suuren lumimäärän vuoksi emme ole haikailleet mökillemenoa vielä. Tie on mahdollisesti aurattu melko lähelle meidän mökin liittymää, mutta koska meillä ei ole tuosta varmuutta, emme ole lähteneet kokeilemaan onneamme. Tällä hetkellä näyttää siltä, että pääsiäisen aikaan saattaisi olla mahdollista lähteä mökkeilemään. Tähänkin on syytä suhtautua pienellä varauksella äitini tilanteen vuoksi.

                

Vanhempani  ehtivät käydä meidän mökillä vain kerran, ensimmäisenä mökkikesänämme kohta kuusi vuotta sitten, jolloin mökki näytti yllä olevan kuvan mukaiselta. Äiti ei pääse sinne enää koskaan. Olisin niin halunnut esitellä hänelle kaikenlaista, mitä olemme vuosien varrella tehneet: terassia, laituria, siistittyä pihapiiriä, uudistettua keittiötä, kukkapenkkiä, paljua, remontoitua saunaa... Olisin näyttänyt hänen virkkaamansa päiväpeiton olevan paraatipaikalla meidän sängyllä. Olisin saunonut äidin kanssa ja pulahtanut uimaan. Olisimme istuneet saunan jälkeen laiturilla katselemassa järvelle. Olisi hän varmasti tullut kanssani paljuunkin, jossa hän olisi ihmetellyt: "kaikenlaista sitä...". Hän olisi kehunut kuinka mukavaksi olemme paikan laittaneet ja minä olisin hehkunut ylpeyttä. Yhä enemmän mieleen tulee asioita, joita äitini ei enää koskaan näe tai tee. Sitä on vaikea hyväksyä, vaikka se tilanne tulee jossain vaiheessa kaikkien meidän kohdalle.

Kesäsuunnitelmia

Yleensä olen talven aikana ehtinyt ideoida jos jonkinmoista remonttia ja uudistusta mökille ja mökkimiljööseen, mutta poikkeuksellista kyllä, tällä hetkellä ei ole (vielä) kovinkaan kummoisia suunnitelmia. Toki viime kesältä jäi muutama homma rästiin, joten niistähän se lista alkaa näppärästi kertyä. Paljunlaiton yhteydessä Penkkiurheilija ja Metsuri rakensivat paljulle vievän kulkusillan ja samalla saunan portaat uudestaan. Tuolloin heräsi ajatus vaihtaa saunan terassilaudat. Loppukesään lykkääntynyt saunaremontti vei kuitenkin viimeiset lomapäivät ja terassi jäi tekemättä. Niinpä se on listalla ykkösenä.

                                    

Tilasin Penkkiurheilijalta mökin terassille jonkinlaisen arkkusysteemin, jonka sisälle voi piilottaa vesiastiat, tuontiveden varassa kun ollaan juomaveden suhteen. Ajattelin tyylin olevan hiukan samanmoisen kuin tiskauspöydän alakaappien ovienkin. Ne on nikkaroitu paneelista, joka käsiteltiin mustalla saunaremontista ylijääneellä vahalla. Noiden ovien hinnaksi ei jämämateriaalien käytön vuoksi muodostunut kovinkaan montaa euroa.

                   

Loppukesästä ja vielä syksylläkin harvennettiin jälleen vähän puustoa ja saatiin syyslomalla siistittyä tuolta alueelta risut ja oksat pois.  Ensi kesäksikin on varmasti tiedossa jonkin verran puunkaatoa, mutta ei mitään radikaalia sentään. Istutin loppusyksystä kompostimultapenkkiin lisää kasveja, mm. kuunliljoja ja yhden pioninkin. Niiden mahdollista kasvua on mielenkiintoista seurata keväällä. Päätimme syksyllä panostaa tulevana keväänä nurmikon lannoitukseen. Se on alkanut kasvaa ihan toisella tavalla nyt, kun puut eivät enää varjosta aluetta koko päivää. Säännöllinen leikkaaminen on tehnyt sille hyvää. Leikkuujäte on jäänyt aina paikoilleen lannoittamaan maaperää. Silti keinolannoitetta tarvitaan antamaan vähän lisää buustia kasvulle.

                         

Tässäpä tuli kirjoittaessa mieleen sellainenkin seikka, että olenkohan edes esitellyt viime kesänä hankittua uutta ruohonleikkuriakaan? Ainakaan siitä ei ole omaa postausta, jonka se epäilemättä ansaitsee. Malttanen kuitenkin odottaa kesään saakka, jotta saan samalla ottaa kuvia tuuheasta, viheriöivästä nurmikosta =)

Kauniina aurinkoisina talvipäivinä, pakkasten keskellä, on jo mieleen hiipinyt useasti kesä ja kaikki ihana, mitä se toivottavasti tuo tullessaan. Ainakin haaveissa on hiukan tämänhetkistä normaalimpi tilanne koronan suhteen. Tätä kirjoittaessani koronarokotteen on saanut n. 240 000 suomalaista. Jospa kesään mennessä niin moni olisi jo rokotteen saanut, että rajoituksia päästäisiin vihdoin purkamaan. 

Uuden mökkivuoden alkaessa

Jälleen on alkanut uusi mökkivuosi, jo kuudes sellainen! Tässä kohtaa on hyvä pysähtyä katselemaan menneitä. Viime vuonna mökkiä käytettiin 123:na päivänä. Se oli toden totta uusi ennätys ja pitkälti koronaviruksen syytä/ansiota. Etätöiden aikana oli hyvä mahdollisuus tulla mökille myös muuna kuin loma- tai vapaa-aikana. Koska ulkomaille tai kesätapahtumiin ei kertakaikkiaan päässyt, mökilläoloaikaa jäi aiempaa enemmän. Kevät oli melko lämmin ja syksy erityisen lämmin, joten mökkeilyolosuhteet olivat poikkeuksellisen hyvät harvinaisen pitkään. 

Laskelmieni mukaan jokaisena mökkivuotena siellä on käyty myös joululoman aikaan. Uudenvuodenvietossa mökkimiljöössä ovat kunnostautuneet perheen pojat. Ensimmäisen mökkivuodenvaihteen (2016) tienoilla käväisimme tyttärien kanssa yhden yönseudun ja totesimme tuolloin, että kannattaa olla kerralla hiukan pidempään, kun mökin on vaivalla saanut lämpenemään. Tuolloin oli pikkupakkanen ja mökin lämmittäminen asumiskelpoiseksi kesti useita tunteja. Järvi oli juuri alkanut jäätyä eikä mökkimaastossa ollut vielä lunta lainkaan. 

                         

Seuraavana vuonna (2017) sinne menivät kaksi vanhinta poikaamme kavereidensa kanssa. Tuona vuonna järvi oli jo jäätynyt, mutta lunta oli vain paikoitellen. Kolmannen mökkivuoden vaihtuessa (2018) neljänneksi mökille lähti nuorin poikamme kavereineen. Hän oli tuolloin 17-vuotias ja osa kaverista täyttänyt juuri kahdeksantoista, joten pitihän heidän lähteä testaamaan upouusia ajokorttejaan. Koskapa tämä meidän poikasemme on ajoittain sangen hajamielinen ja viihtynyt mökillä verraten vähän, päätimme hiukan helpottaa porukan mökkeilyä käymällä siellä etukäteen lämmittämässä sekä mökin että aitan ja tsekkaamassa, että kaikki on kunnossa. Hänet oli myös "pakotettu" syyslomalla opintomatkalle mökille meidän kanssamme, jotta tärkeimmät käytännön asiat sujuisivat kaupunkilaispojalta. Tuona uutena vuotena mökille olisi ollut tungosta, koska myös isoveljet olisivat halunneet loikata uuteen vuoteen mökillä. Jollain perusteella nuorin poika voitti vuoron itselleen, liekö ennakkovaraajan etu? Vaihdoimme "läpystä" poikaporukan kanssa ja hiukan huvitti, kun pojat tarpoivat mökille kahlaten hangessa lenkkareissa, nilkat paljaina tietysti. Ohjeistuksia oli annettu niin suullisesti kuin kirjallisestikin ja kautta kiven ja kannon tyyppi lupasi huolehtia kaikesta. Hiukan kuitenkin jäi mietityttämään ja niinpä poikkesimme tarkistamassa tilanteen helmikuussa mennessämme Penkkiurheilijan kaverin synttäreille, reitti kun kulki melko läheltä mökkiä. Kaikenmoista "pientä" oli jätkiltä unohtunut, kuten nyt vaikkapa sulkea liiterin ovi, huussin pöntön kansi ja ovi sekä lukita aitan ja varaston ovet. Myös useita pyyhkeitä oli unohtunut kavereilta mökille. Lisäksi keväällä paljastui valtava määrä rakettien jämiä ja kaikenlaista ilotulitteisiin liittyvää roskaa.

                                    

Kaikesta edelläkuvatusta huolimatta sama jannu sai suostuteltua meidät lupaamaan mökin saman jengin käyttöön seuraavankin vuodenvaihteen (2019) aikaan. Eihän se mennyt edelleenkään ihan putkeen, vaikka olimme kovin koettaneet prepata kaveria. Kävivät sitten siskojen kanssa vähän paikkomassa tilannetta mennessään Keski-Suomeen katsomaan suvun nuorinta. Viettivät kotvan aikaa mökkisaunassa sulattamassa kiukaan säiliöön jäänyttä vettä. Tästäkin korjausreissusta huolimatta kohtasimme maaliskuussa mökille mennessämme ällöttävän näyn, kun uudenvuoden viettäjillä oli jäänyt roskapussi tyhjentämättä ja hiiret (metsämyyrät) olivat juhlineet mökissä, kunnes suuri osa (tai mistäs minä tiedän kuinka valtavat kekkerit siellä oli ollut) jyrsijöistä oli kuollut jäätyään nalkkiin pesuvatiin. Olivat meidän kohdatessamme jo onneksi muumioituneet ja kuivuneet, joten hajuhaittoja niistä ei ollut. 

Laskujeni mukaan vuoden 2020 vaihtuessa mökki oli tyhjä. Sitävastoin tänä uutena vuotena siellä oli kaksi nuorta perhettä kolmen lapsensa kanssa. Vanhin poikamme perheineen sekä lastemme serkkupoika niinikään perheensä kanssa viettivät lapsiperheiden laatuaikaa rakentaen terassille lumiukon ja ampumalla muutaman pikkuraketin.

                                      

Heidän jälkeensä me "vanhukset" menimme valmiiksi lämpimään mökkiin viettämään viimeisiä ihanan pitkän joululoman päiviä. Tällä kertaa Etelä-Savossa oli jo parisenkymmentä senttiä lunta. Onneksemme joku mökkinaapureista oli tilannut tien aurauksen siten, että pääsimme autolla melko lähelle mökkiä. Vain pikku pätkä käveltiin rinkka selässä ja tavaroita pulkalla vetäen. Järvikin oli jo jäässä, mutta ei houkutellut silti vielä käveleskelemään jäällä. Olimme kerrassaan laiskoina. Teimme hyvin vaivattomia ruokia, kävimme pienellä kävelyllä, lämmitimme saunaa ja siinäpä meidän puuhamme oikeastaan olivatkin. Ihmettelimme aivan mökin edustalle ilmestyneitä jälkiä ja yritimme tunnistaa hiippailijan. Päädyimme veikkaamaan vahvimmin kettua, koska jälkien koko viittasi sen kokoluokan otukseen ja ketun olemme nähneet muutamaan kertaan mökkimaisemissa. 

                                       

Sinne jäi mökki uinumaan talviuntaan nietosten keskelle. Kunhan talven selkä on taas taittunut ja kevät alkanut hiipiä maisemiin, mökki-into nousee jälleen niin suureksi, että ei auta muu kuin pakata kamppeet ja lähteä katsastamaan mitä kuuluu Etelä-Savoon. 

Treffivuosi 2020

Treffiboksin vihonviimeisen kuoren sisältä paljastui kortti, jonka mukaan treffikumppani saa valita mieleisensä joulukonsertin haluamansa kuoron tai solistin esitykseen. Jälleen pandemia-vihulainen esti tämän suunnitelman toteutumisen. Niinpä musiikki-ilta toteutettiin pimeänä joulukuisena iltana lämpimässä ja tunnelmallisessa mökissä, jonne lähdimme viettämään itsenäisyyspäiväviikonloppua kuopuksen juhliessa samaan aikaan kotona täysikäisyyttään.

Koska noista viimeisistä treffeistä ei olisi keksimälläkään saanut kirjoitettua pidempää postausta, päätin paketoida tähän vuoden viimeiseksi tarkoitettuun (mutta seuraavan vuoden ensimmäiseksi lykkäytyneeseen) tekstiin sekä joulukuun että koko merkillisen treffivuoden.

Selailin samalla viime vuoden postauksia ja luin hämmentyneenä postauksen uuden vuoden vietosta. Tekstissä kirjoitan viattomasti "Riehuvat kulkutaudit ja suunnattoman epätasa-arvoinen elämä ovat onneksi meillä Suomessa jo historiaa". Vähänpä tiesin tuolloin! 

         

Tammikuussa alkoi siis riemukas treffivuosi, joka hyytyi kuitenkin yllättäen jo ensikuukausina (maaliskuussa) elämäni eriskummallisimmaksi vuodeksi. Treffit onnistuivat osa paremmin, osa huonommin alkuperäistä suunnitelmaa noudattaen. Kaikki treffit tuli kuitenkin pidettyä ja toteutimme niillä omia ja yhteisiä haaveitamme. Etukäteen olin ajatellut treffien merkitsevän hektisen arjen keskellä yhteistä, kalenteroitua laatuaikaa. No, olihan se sitäkin, mutta arjen hektisyys muuttui radikaalilla tavalla kevättalvella, kun elimme ajoittain hyvinkin sulkeutunutta elämää tehden jopa opetustyötä etänä. Kun kaikki menot oli peruttu, kotona pysyteltiinkin tiiviisti. Monien muiden suomalaisten tapaan retkeilimme kuitenkin keväällä runsaasti. 

Poikkeuksellinen vuosi lisäsi myös reilusti mökkipäiviä. Vuoden aikana mökillä oltiin 123:na päivänä. Mökki oli siis asuttuna kolmanneksen koko vuodesta! Täytyy sanoa, että nyt on kyllä käyttöaste kohdillaan. Suurimman osan päivistä käytimme luonnollisestikin me, koko kesän lomailevat keski-ikäiset. Mutta liudan mökkipäiviä viettivät ihan omissa porukoissaan niin kuopus kavereineen kuin muutkin lapset. Jopa lastenlapset olivat siellä useita päiviä, nuorempi, syyskuussa syntynytkin ehti olla kuutena päivänä. Lämpimän syksyn ja lauhan alkutalven vuoksi mökille on edelleen helppo mennä, kun tietää, että lämmitykseen ei tarvitse varata tuntitolkulla aikaa. 

Viime vuosi ei ollut erityislaatuinen ainoastaan koronapandemian vuoksi: vuoden loppuviikkoina kuulimme yllättävän uutisen äitini terveydentilaan liittyen. Tästä alkoi jännittynyt seuranta jatkotutkimuksineen ja lopullisine tuomioineen vuoden toiseksi viimeisenä päivänä: sairaus on edennyt niin pitkälle, että hoitoja ei kannata aloittaa. Oli musertavaa kuulla tuollainen viesti! Se oli pysäyttävää siksikin, että lastemme neljästä isovanhemmasta juuri äitini on ollut se tervein ja toimintakykyisin, jonka on kuvitellut elävän vähintään yhtä pitkään kuin oman äitinsä, joka täyttää muutaman päivän kuluttua mykistävät 103 vuotta. Nyt on kaikista raskaista ajatuksista huolimatta kyettävä iloitsemaan siitä, mitä tällä hetkellä on ja mitä kaikkea on ollut vuosikymmenet. Äidistään ei kai voi olla silti koskaan valmis luopumaan?

Kaiken kaikkiaan vuosi on sisältänyt kuitenkin enemmän hyvää kuin pahaa: saimme viettää monia ihania hetkiä pikkuisen lapsenlapsemme kanssa ja syksyllä tämä tytteröinen sai pikkusiskon, johon nyt tutustumme ❤Osallistuimme pikkusiskoni virtuaalihäihin enkä olisi kuuna päivänä uskonut, että striimatun vikimistilaisuuden seuraaminen voi olla niin koskettava ja liikuttava hetki! Vietimme perinteistä sukuleiriä lapsuuteni maisemissa miltei normaaliin tapaan. Pääsimme juhlimaan myös kummilastemme rippijuhlia, häitä ja lakkiaisia
         

Mökillä saimme jälleen aikaan paljon mukavia muutoksia: palju ympäristöineen rakentui keskikesällä ja saunan sekä pukuhuoneen pintojen uusiminen puolestaan loppukesästä. Levittelimme kivituhkakuorman rantaan johtaville portaille, kulkuväylille ja parkkipaikalle. Tilasimme hiekkaa, jota lapioimme ja kärräsimme järven pohjaan saaden ihanan hiekkarannan. Riittipä siitä hiekkaa vielä hiekkalaatikkoonkin, jonka Penkkiurheilija nikkaroi vanhoista kaidepuista. Tiskauspaikka kohentui ovilla ja maalauksella, grilli sai oman aluslavan ja hankimme lehtikuusesta tehdyt Ecofurn-tuolit, jotka kokosin kuopuksen kanssa. Useita puitakin kaatui sieltä sun täältä. Ostimme sup-laudan ja helteisinä päivinä (joita oli ihan sopivasti viime kesänä) oli mukava meloa omalla suojaisalla lahdellamme. Näiden mökkipuuhien lisäksi kävimme karavaanarikierroksella ja prätkäreissulla. Mikä parasta, kesällä pandemia oli pitkiä aikoja lähes unohduksissa. Juhannustakin vietimme seurueella, johon kuului jopa riskiryhmäläisiä.

Jotta tulevillekin kesille riittäisi "pientä puuhaa", olen ideoinut muutamia muutosehdotuksia, jotka eivät luultavasti vielä ensi kesänä toteudu. Sitä vastoin saunan terassin uudistus lienee alkukesän juttu, samoin saunan pukuhuoneen paikkausmaalaukset ja lattiaritilöiden uusintamaalaus. Mikäli rahatilanne sallii, alaterassi voisi saada lasikaiteet. 

Juuri tänään pyörähti käyntiin seitsemäs mökkivuotemme ja aiommekin lähteä parin päivän kuluttua mökille viettämään viimeisiä joululomapäiviä. Voihan olla, että siellä joutilaana lojuessa muutama ideakin singahtaa ilmoille!

p.s. Opin tekemään kuvakollaaseja, mutta vähän on vielä harjoittelemista sen(kin) suhteen...